Jippii, jippii! Onnistuin tekemään kenties uuden lempipaitani/-puseroni/-tunikani.. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. ;) No, jää nähtäväksi minkämoiseen käyttötahtiin tulee, mutta ainakin ensivaikutelma on mitä parhain - ja tää fiilis, onnistumisen tunne.. Käsitöiden tekijät tietää mistä puhun! =D
Lähtökohtana oli pikainen (tai siis, piti olla vaan ihan pikainen..) käynti Jättirätissä, mistä tarttui taas alelaarista mukaan sylillinen jos jonkinmoista kuviotrikoota. Hintaa kankailla oli 13e/kg (minun on edelleen vaikea hahmottaa hintatasoa kun ei puhutakaan metreistä, mutta kai aika edullista (toivottavasti) oli). Yksi kangas hyppäsi heti silmilleni, en tiennyt oikein tapahtuiko se hyvässä vai pahassa mielessä, mutta kun nostin tämän kankaan syliini ja katselin sitä tumman sinisiä farkkujani vasten, en voinut sitä enää käsistäni laskea.
Visioin kankaasta heti yhden lempparipaitani tyylistä puseroa, jossa on lepakkohihat, vesiputouskaulus, 2/3 (tai jotain sinne päin) hihat, ja leveä napakka resorihelma.
Vesiputouskauluksen tekoa mietin pitkään, ja yritin (yhden "vaivaisen" viikonlopun verran!) pähkäillä sen toteutusta, kunnes - näin jälkiviisaasti ajateltuna -
onneksi päätin unohtaa sen. Kokeilen sitä yhteen toiseen kankaaseen kyllä toivottavasti piakkoin. Tämä kangas tuskin olisi taipunut nätisti "vesiputoukseksi", on inan liian paksua/tukevaa/ryhdikästä sellaiseen. Päädyin venepääntiehen, jonka huolittelin framilonilla, samaan tyyliin kuin
tämän mekon.
Itseasiassa on ihan se ja sama kummin päin paidan pukee, koska etu- ja takakappale ovat samanlaiset. Kangas oli leikatessa nelinkerroin, hyvä "kaava"/ohje löytyi blogista
tehtaamo - kiitos Ti! Mittasuhteet otin vanhasta paidastani.
Hihansuihin ja helmaan tein samasta kankaasta leveät "resorit". Suikaleet leikattu kylläkin väärään langansuuntaan (hyödynsin koko kankaan, enkä halunnut eri värisiä resoreja), mutta onneksi kankaassa on joustoa niin pituus kuin leveyssuunnassakin.
Tykkään!