Taannoisessa päivityksessä (*klik*) kerroin nykyisestä toiminnastamme, perhehoitajuudesta. Emme ole toimineet vielä pitkään (7kk), mutta uskallan väittää, että olen tässä ajassa jo saanut tämän toiminnan ikimuistoisimman kokemuksen. Kaikessa sen kauneudessaan, mutta samalla myös kauheudessaan. Kokemuksia kertyy toivottavasti vielä paljon paljon lisääkin, mutta tiedän jo, mikä tässä on itselleni parasta - ja vastapainoksi valitettavasti myös pahinta. Nämä ääripään kokemukset kulkee väistämättä käsikädessä. Tunteita myllertää matkan varrella (itse kullakin) mukana ihan käsittämätön skaala. 🥵 Kun soppaan sekoitetaan todella ristiriitaisiakin tunteita laidasta laitaan, voi mieleen hiipiä ajatus, että pääsisi tässä elämässä helpommallakin.. Mutta. Niin kauan kun on palava halu auttaa toisia, antaa tämä elämäntapa kuitenkin enemmän kuin ottaa. Happinaamari -viisaus on toki pidettävä mielessä, jotta säilyy oma toimintakyky ja mahdollisuus olla avuksi. "Happinaamari tulee laittaa ensin itselle." 🙏
Pyysin (ekaa kertaa elämässäni) tekoälyltä apua visioimaani kuvaan, ja aika hyvin osas pelkän mun oman kuvani avulla tän toteuttaa (vauvan kuva siis kokonaan teköälyn luoma). 🤗
Elämäni merkityksellisin aika, omien lasteni alkuaikojen jälkeen, oli kun noin tunnin varoajalla hyppäsin just ton kuvan havainnollistamaan tilaan - vauvakuplaan. 🥰 Ilman raskausaikaa ja synnytystä, ihan vaan haikara ohimennen tipautti. Se tunne, kun syliin annetaan pienen pieni nyytti (paljon pienempi kuin omat syntyessään), ja hän on nyt täysin mun vastuullani. Niin pieni, hauras ja viaton, mutta kuitenkin jo valmis, ja kertakaikkisen täydellinen ihmisen alku. Ei ole olemassa mitään arvokkaampaa. 🥹
Saimme kasvattaa toinen toisiamme lopulta n.5kk. Kunnes kuplamme puhkesi. Kuin omasta olisi luopunut. Eikä sydämeni palaa enää ennalleen. 💔 Aika kultaa muistoja entisestään, enkä voisi olla onnellisempi, että sain kunnian olla antamassa hänelle kaiken sen, mitä hän ikinä elämänsä alun polulla tarvitsi. ❤️🩹 Ennenkaikkea saatiin luotua turvallinen kiintymyssuhde kokemus, ja se onkin kaiken perusta, koko elämälle. 🫶 Takaan sen, että hän ei jäänyt mistään paitsi. Oli rakkautta, hoivaa, syliä, turvaa, hellyyttä, halauksia, suukkoja, hymyä, naurua, iloa, lohdutusta, hassuttelua, höpöttelyä, lauluja, loruja, heijausta, paijausta, taputusta, keinutusta, hypytystä, kutitusta, hierontaa, jumppaa, leikkiä, rentoutumista ja rauhoittumista. 🥰 Tietty perushoidon, neuvolakäyntien yms. lisäksi. Mikä ilo olikaan, kun löytyi omat kädet, sormet, jalat ja varpaat! 🤩 Koettiin ekat hymyt, naurut, jokeltelut, päristelyt, kirkumiset, kääntymiset, flunssat, ja ehtipä eka hammaskin puhjeta. 😃
Meidän kaunis kupla-aikamme säilyy muistoissani aina, vaikka ei hän siitä ajasta mitään tulekaan muistamaan. 🥹💞
Täytyy vähän pöhkö olla, kun kaiken tän tunnemyllerryksen jälkeen odotan silti seuraavaa haikaraa ja taas uutta kupla-aikaa. 😁🫧
