Angry Birds -tyttö

Ystäväni sai esikoisensa, joten jotain pikku lahjaa piti keksiä. Mitäs pikku neiti sitten saa?

No Angry Birdsiä tietty - ja tyttöversiona! =D

Applikointi onnistui joten kuten, suht ok, vaikka paljon olisi vielä parantamisen varaa, mutta tämä nyt sai kelvata.



Mekko noudattaa samaa kaavaa kuin aiempikin lahjamekko täällä ja täällä . Kangaskin on samaa, applikaatiossa on fleeceä, velouria, froteeta, ja kuvan jäljensin ystävänpäivänä saamastani pussilakanasta. ;D

 

Mukavaa naistenpäivän iltaa!

p.s. Viime postatuksesta onkin vierähtänyt tovi, mutta en aio sitä surkutella, koska blogini idea alunperinkin oli päivittely ihan omaan tahtiin, ilman paineita. Ja lisäksi itseäni ainakin ottaa suorastaa päähän lukea blogeja, joissa jokainen postatus alkaa hurjilla anteeksi pyynnöillä, kun viime kerrasta on niin pitkä aika. Sen verran voin kuitenkin "selitellä", että aloitin tammikuussa työelämässä, kymmenen vuoden kotiäitiyden jälkeen. Elämä on mallillaan. =)



Lahjapaperiallergiaa (tai ainakin ällötystä)

Kärsiikö kukaan muu samasta vaivasta?

Näin joulun alla oireet ovat pahimmillaan. Kaupoissa ottaa henkeen kun kulkee niiden kääryleiden ohi, ja niihin koskeminen saa melkein näppyjä aikaan.

No ei vais, mutta mulle on tullut lahjapapereihin joku ihme inho. Miksi?

- se maksaa törkeän paljon

- se on turhaakin turhempaa

- joo, saadaan lahjasta nätin näköinen, mutta se on niin hetkellistä

- lahjan antaja paketoi paketin lahjapaperiin ennen kuin antaa sen saajalleen, ja saaja taas ensitöikseen repii paperin riekaleiksi (no joo, tiedän joidenkin avaavan paketit nätisti, ja säästävän lahjapaperin uusiokäyttöön, mutta käsittääkseni se ei kuitenkaan ole hirveän yleistä, ja tuskin sitä yhtä ja samaa paperia kuitenkaan kovin montaa kertaa uusiokäytetään)

- se on ongelmajätettä, ei sitä saa edes poltettua nätisti (kokeiltu on, mutta tuhkaa tulee melkein saman määrän kuin paperin vain silppuaisi)

 

Mikä siis ratkaisuksi ongelmaan?

Tässä oma niksini:

 

(Anteeksi "tönkkö" kuva, en osaa käyttää enää konettamme/uutta käyttöjärjestelmäämme, ja siksi päivityksetkin on takunnut oikein olan takaa, mutta minähän pusken vaikka läpi harmaan kiven, jos sille päälle satun. Kännykän avulla sain kuin sainkin kuvaa edes hiukan muokattua, ja "nimikoitua", mutta oli se pelaamista..)

 

Jos talossa on puulämmitys, kuluu myös sanomalehteä virikkeenä. Tämäkin lehti oli jo virikepinossa, joten miksi en voisi käyttää sitä ensin lahjapaperina, jonka jälkeen se pääsisi taas omalle paikalleen odottamaan vuoroaan sytytysapulaisena.

- on ilmainen (ilmaisjakelulehti)

- ei tarvitse hakea postilaatikkoa kauempaa

- on mielenkiintoisen näköinen, ja jokainen lahja uniikki

- helppo hävittää polttamalla

 

Myönnän, että osan tämän joulun paketeista olen päällystänyt sillä allergisoivalla kaupan lahjapaperilla, mutta puolustaudun sillä, että ne paperin pätkät ovat pyörineet kaapissa jo vähintään vuoden, ja nyt pääsin niistä eroon. Uusia lahjapapereita en aio enää ostaa. Suunnittelin näihinkin vielä repiväni valkoisesta kopiopaperista nimilaput, joista lahjan saajan nimi erottuisi ainakin, (ja vieläpä upouudella dymolla ne nimet, mutta en raaskinut avata lahjojen kanssa samasta tilauksesta tullutta uutta dymoani, vaan fiksusti paketoin senkin, ja aattona sitten jännityksellä avaan pakettini ;D) mutta paksulla tussilla sitten lopulta raapustin nimet (kuvan oton jälkeen), ja erottuu ne niinkin.

 

Oikein Ihanaa, Rauhallista, Stressitöntä ja Rentouttavaa Joulua kaikille Lukijoilleni,

sekä muille blogiini eksyneille!



Angry Birds kintaat

Kolmasluokkalainen alkaa olla jo vähän "valikoiva", että ihan kaikki äidin tekemät hienoudet ei välttämättä enää kelpaakaan päälle (ainakaan kouluun), mutta aina kuitenkin voi yrittää. Niin taas yritin, ja pelasinkin varman päälle, nimittäin teemaksi valikoin, minkäs muunkaan kuin Angry Birdsin.

Tällainen palapeli oli välivaiheessa:

Ja tässä lopputulos:

Kelpuutti esikoinen nämä ilomielin itelleen (onneksi - applikointiin meni valehtelematta ainakin 3h! Joo, olen ehkä vähän hidas, tai sitten muuten surkea applikoija).

Kintaat ovat vedenpitävästä kankaasta (myös applikaatio), mutta saumoja en teipannut. Kämmenosa on kulutusta kestävämpää kangasta, olen nämä kankaat esitellyt tarkemmin täällä .

Vuorikankaana on valkoinen fleece, ja kaava on oma, jonka sain nyt muokattua 9,5v pojalle sopivaksi.

Applikointi ei kuulu vahvuuksiini, ja nyt en uskaltanut aluksi edes yrittää koneellani applikoida, vaan ompelin kaikki kuvan osat käsin (hiukanko hidasta). Sitten muistin viimeisimmän kirppislöytöni, ja kokeilin applikoida sillä. Voi mikä ihanuus - se konehan applikoi melkein minun puolestani.

Singer 237. Kurkkaa lisää koneesta täältä .

Pikku Myy

Tyttöjen vaatekaapeissa ei varmaan koskaan voi olla liikaa leggareita. Ne menee mukavasti pieneen tilaankin, ja tietty kun tekevälle sattuu, niin niitä voi tahriintua päivänmittaan useampikin. Ne menee niin paidan, mekkojen kuin tunikoidenkin kanssa, ja miksei myös kerrospukeutumisessa housujen alla. Ovat siis monikäyttöiset. Ja kun hyvä kaava on saatu muokattua, niin niiden tekokin on nopsaa. Tällaiset pikasurautukset tein pirteän neon keltaisesta kankaasta kuopukselle (kangas aletrikoota Rauman Jättirätistä), samaan tyyliin kuin edellisessä postatuksessa.

(Isosisko on stailannut kuopuksen Pikku Myyksi. Ilman suurempaa näyttelyäkin on kyllä "idoli" tunnistettavissa..)

Lahkeita voi käyttää sekä taitettuina, että suorinakin. Pituutta on riittävästi, mutta ovat istuvat, eli eivät karkaa lahkeet kantapään alle. =)

Ompeluksia ja pikkuveljeä

Jotain on tullut ommeltuakin, vaikka alunperin ompeluksia varten pystytetty blogi onkin rönsyillyt viimeaikoina (ja pahasti), mutta se ei kuitenkaan haittaa, koska olen antanut blogilleni luvan aiheeseen kuin aiheeseen - ei ole kiellettyä aihetta (vielä ainakaan) olemassakaan, eli näillä mennään.

Kuopus käy nyt seurakunnan 3 vuotiaiden naperokerhossa, 1krt (=2h) /vk. Heillä oli pari viikkoa sitten kerhokuvaus, ja kaapista ei tuntunut löytyvän mitään kivaa vaatetta päälle, joten ei muuta kuin ompelukone laulamaan.

Mekko sovellus More Greystä (More Greytä on kokeiltu täällä ja täällä ), koko noin 104/110, leggarit sovellus tightseistä (tightsien eka kappale olikin täällä esitelty), koko noin 104, mutta pituutta reilusti enemmän, tein taas kääntölahkeet (ja koristetikkaukset, mitkä ei nyt huonoissa kuvissa erotu), niin menee pitkään.

Mekon ruskea puuvillavelour on Kestovaippakaupasta, pöksyjen kangas on löytö Rauman Jättirätistä (tuntuu ohuelta velourilta), maksoi huimat 1e/m. Applikoitu sydän on samasta kankaasta kuin pöksyt, ja koska se kaipasi jotain, niin löysin varastostani sattumalta sävyyn sopivia nappeja, ja sommittelin ne etumukseen. Niistä tuli kaivattu lisä. Mekkoon leikkasin hihoihin tarpeeksi pituutta, ja laitoin hihansuihin kuminauhat.

Jännityksellä odotamme kerhokuvia. Vähän pieniä kun nuo kuvattavat olivat, niin oli aika haasteellista kuulemma saada kaikki kuvaan, ja sitten vielä yksittäiskuvat (osasta, meidänkin typy halusi, jotta saadaan hänestäkin tilattua tarrakuvia, kun kerran isommistakin sellaiset on). Meidän jääräpää olikin sitten ryhmäkuvassa toisen kerhotädin sylissä, ja yksittäiskuvassa oli myös kerhotäti apuna, koska hän oli päättänyt istua selkä päin kuvaajaa.. Että saa nähdä, miten on kuvaaja onnistunut kuvaamaan. ;D

Ja aiheeseen pikkuveli, josta viimeksi oli juttua täällä . No, tuo "kolmonen" on siis pois pelistä, ja paraneminen (siitä) hyvässä vauhdissa, mutta sydänpussitulehdus se vaan jatkaa kierrettään. Taas on pikkuveli SatKs:ssa, kun jo liiankin tutuksi käyneet rintakivut ottivat vallan. Tällä kertaa kortisoniannostuskin oli vielä 12,5millissä, eli ei edes läheskään minimissä. Se tässä nyt huolestuttaakin, että tuo kortisonimäärän "alaraja" on kokoajan nousussa, ja kortisonista yritetään kuitenkin päästä kokonaan eroon. Reumalääke Trexan, jota otetaan kerran viikossa, ei ole (ainakaan vielä) tepsinyt, mutta sen kokeilua nyt jatketaan edelleen (ollut nyt 2kk kokeilussa, tarkoituksena on löytää joku lääke korvaamaan kortisoni), ja kortisoni annostusta taas vaihteeksi nostettiin 20milliin.

Taas oli joku lääkäri todennut, että ei oikein keksi enää muuta kuin koko sydänpussin poistamisen. Minusta tuo vaihtoehto kuullostaa jotenkin radikaalilta (/amatöörimäiseltä). Tuskin se sydänpussi tulehtuu ihan ilman mitään syytä, jokuhan sen aina aiheuttaa, mutta mikä (olen kuvitellut tällaiset probleemat lääkärien työksi, heidän työtehtäviin kuuluisi ratkoa tällaisia, mutta saatan olla väärässä..). Ja jos koko sydänpussia ei ole, niin mihin se tulehdus/neste sitten menee - kenties suoraan sydämeen(kö)?

Syyslomaa (vai hiihtolomaa?)

Taas on koettu yksi uusi kokemus.

(Tai mulle oli jopa jo toka kerta, oon joskus, ehkä just about muksujen ikäsenä, ollut kattoos yhden Lukon pelin.)

Koululaiset saivat koulun kautta liput jääkiekkomatsiin (to 25.10.2012 Lukko-KalPa), joten pakkohan se oli lähteä jäähallille seuraamaan peliä. Ykkös-kolmoset saivat kaikki halukkaat 2kpl istumapaikkoja, nelos-kutoset 2kpl seisomapaikkoja, ja meillä kun on kakkos ja kolmos luokkalaiset, niin saatiin oikein istumapaikat. Yleisöä oli mielestäni ihan kivasti, 3890.

Ehkä on sanomattakin selvää, että Lukkoa siellä kannatettiin. ;) Ja hyvinhän ottelu meni, koska lopputulos oli Lukolle 2-1. Hiukan meinas loppua kohtia hiki tulla, kun Lukon maalit tuli jo heti ekassa erässä, ja viimisessä erässä KalPa teki maalin, ja olinkin ihan varma, kun kolmatta erää oli enää 5min. jäljellä, et kohta KalPa tasottaa (hyvä oli yritys), mut onneks ei (en ois jaksanut enää istua jatkoaikaa). Ihan kiva muisto uskoakseni jäi muksuillekin, mut ehkä (toivottavasti) ei ala kuitenkaan tulla kinuamista seuraaviin peleihin.. En silti sano, ettei enää koskaan, mutta ettei nyt (läheskään) joka peliin. =)

Peli loppui klo 20.45, ja kun astuimme ulos hallista, tuli taivaalta hiukan jotain valkoisen tapaista märkää alas. Parin kymmenen kilometrin kotimatkan aikana sade vähitellen sakeni, ja kotona maassa olikin jo lunta sen verran, että muksut vielä klo 22 tekivät lumipalloja pihalla.

Meillä siis on nyt syysloma, mutta vois melkein jo sukset kaivaa esiin, ja pitääkin hiihtolomaa. ;D

Lunta on ihan mukavasti. Pallojen teko ei onnistu, mutta pulkkamäki onneksi löytyy nyt omasta takaa.

Liukurit ja pulkat ovat vielä vanhalla talolla, ja muksut sitten yrittikin keksiä laskuvälinettä ties mistä. Mm. tuollaisia irrallisia muovisia keinuistuimia löysivät, mutta eihän ne oikein "toimineet". Esikoinen raijasi jo jotain puulavaa (ekassa kuvassa), mutta siinä vaiheessa keksin, että jos kokeilisivat perinteistä muovipussia, ja sehän toimi. =)

Talo, ja vielä kattokin esiin

Meillähän oli kevät-kesällä pihallamme oikein kunnon savotta ( *klik* ), mutta ennen-jälkeen kuvat ovat vieläkin esittelemättä, joten yritän nyt saada jonkinmoisen esittelyn aikaiseksi.

Tässä metsuri(t) hommissa, pari puuta jo saanut kyytiä (ja joo, meillä oli jo valmiina fiksusti klapipino pihassa, joka sitten jäi kaatuvien puiden alle). Ja kaikista järjettömin juttu oli, että olin juuri haravoinut pihamme (enhän voinut tietää varmaksi milloin se metsuri sitten tulee, ja hänhän tulikin lähes heti kun sain urakkani valmiiksi). No, olinpa tehnyt hyvän pohjatyön, kelpasi sinne tulla hommiin..

Kuva on otettu pyörätieltä.

Tämä kuva on lähes samasta paikasta, hiukan kauempaa vaan, ja näkyy hyvin miten piilossa talomme oli .

Voitte kuvitella jysäyksen, jonka tämän kokoluokan puu saa aikaiseksi iskeytyessään maahan. Näitä kaadettiinkin tästä talon ympäriltä n.40kpl! =O

Yksi puu pihan kulmasta piti kaataa naapurin pihaan, ja onneksi kaikki meni juuri niinkuin pitikin. Puu oli niin kiinni linjoissa, että metsurin piti kiipustaa puuhun, ja harventaa oksia aika reilusti ennen kuin uskallettiin kumota se.

Näkymä kuistilta. Meni kyllä tovi ja toinenkin, että saatiin näkymä taas tähän malliin.

Näkymä kuistilta tielle päin.

Tieviitta "Parrukuja" osuu ja uppoaa.

Yläkuva ennen, vasen alakuva kesken, ja oikea alakuva jälkeen (vaikka ei valmis, tukkipino nököttää edelleen tuolla, mutta on sentään nätti pino).

Pääsin sitten haravoimaan myös urheilukenttää!

Tämä tyyli sopii minulle:

Evääthän on retkeilyn kohokohta, ja meillä riitti astua kuistilta, ja tsadaa - oltiinkin jo metsäretkellä, ja ei muuta kuin eväät esiin. ;D

Jotkut vaan ei koskaan opi.

Tietty pihaa siivotessa (siis sitten joskus, kun ekaks oli saatu kaikki järkyttävän suuret ja painavat tukit edes hiukan nippuun) piti taas aloittaa haravointihommat. Joo, ei siinä mitään, mutta suunnitelmallisuus ei olisi pahitteeksi, koska kun haravointiurakka oli jo hyvässä vauhdissa, alettiin katon putsaus operaatioon, ja koska katto oli ihan sammaleen peitossa, voitte kuvitella oliko haravointini tulos enää kauaa nähtävissä.

Homma alkamassa, katolla paksu sammalvaippa (ja piha alta niin siistinä jo).

Yleisö valmiina - show alkakoon.

Uusi painepesuri osoittautui ihan kelpo peliksi, ja antoi sammaleille kylmää kyytiä.

Lopputulos:

Katto näkee taas vuosien jälkeen päivänvalon, ja äiti sai taas lisää haravoitavaa.

Oktoberfest 20.10.2012

Raumalla järjestettiin lauantaina 20.10.2012 Oktoberfest jo kolmatta kertaa. Me ollaan oltu miehen työporukan kanssa mukana siellä joka kerta. On hyvää ruokaa, yllinkyllin juomaa (oluita moneen makuun, litran tuopeissa, ja tietty muitakin juomia, itse en olutta juo), halli täynnä porukkaa, ja hiukan ohjelmaakin. Mukava tapahtuma, vaikka huono puoli on se, että väkisinkin siellä tulee aina ähky (omaa tyhmyyttä, ehkä sitä joskus oppii?).

Kävin lauantaina aamutuimaan (klo 07) parturissa! Viimekertaisesta tyvivärjäyksestä olikin kulunut jo hyvä tovi, mutta en ollut saanut aikaiseksi tilattua aikaa värjäykseen, joten nyt tuli "pakko", kun on menoakin (harmaat piiloon - ja joo, olen alle 30v). Onneksi sain vielä ajan paikalliseen parturiin (vaikkakin vähän aikainen aika, mutta hällä väliä sillä sitten), ja tyvivärin lisäksi halusin myös kampauksen. Ja voi mikä lopputulos, olin/olen niin tyytyväinen (vaikka vähän hinta kirpaisikin, mutta elämä on).

Neitimme (8v) toimi kuvaajana kun kotiuduin parturista.

Voin siis lämpimästi suositella paikallista Hiusstudio Star -parturi-kampaamoa.

Edestä en meinannut kuvaa edes laittaa, mutta laitanpa nyt kuitenkin (vaikka vain itseni kiusaksi), jos vaikka muistaisin useammin edes hiukan ihan arkenakin käyttää jotain ehostustuotteita - piristäis kummasti.

Päivän asujani en ala bloggaamaan (ykstoikkosta olis), mutta voin nyt esitellä Octoberfest -mekkoni, Tirolilainen Lady (jonka tilasin jo viime vuonna, näille samaisille Oktoberfesteille Naamiaisasu.fi:stä, täältä ).

 

Muutaman kerran mietin, että laitanko ko mekkoa päälle, koska jotenkin vaan tuntui tyhmältä pukeutua samaan kuin vuosi sitten, mutta kun tätä tilaisuutta varten juuri mekon tilasin, niin pakkohan sitä oli käyttää. Mieskin oli sitä mieltä, että joo joo, laitat vaan (jotta en ala stressaamaan, että mitä ylleni pukisin, tai varsinkaan kyselemään hänen mielipiteitään "laitanko tän vai tän, vai ehkä sittenki tän?"). Mekkoon kuuluu myös essu (samaa kangasta kuin hihat), mutta mies jo viime vuonna totesi, että ilman sitä on parempi (essun kanssa olisin kuin "muumimamma", tai joku tarjoilija.. vaikka nytkin valokuvaajani (se sama neiti 8v) tokaisi, että "äiti, näytät ihan mummelilta"..), mutta onneksi essu onkin ihan irrallinen, joten on helppo jättää pois.

Ja kyllähän tähän pukeutuminen kannatti (ja kampaajalla käydä), koska minut palkittiin tilaisuudessa Paras Asu -palkinnolla! Perusteina nätti mekko, hieno kampaus, ja kaunis kokonaisuus. Vähänkö olin otettu, vaikka näin jo sieluni silmin, miten kompastun jalkoihini kun lavalle astelen lähes hallin kauimmaisesta nurkasta, tai viimeistään lavalle nousevissa rappusissa teen makoplätsin, mutta onneksi pysyin tolpillani, ja selvisin ehjin nahoin vielä takaisin paikallenikin. (Kuvasta puuttuu kengät, en ollut paljain jaloin.)

Palkinnoksi sain - mitäpä muuta kuin ikioman tuopin (stainless steel, ei ihan litran vetoinen, mut 0,75l).

Kyllä nyt kelpaa hörpsiä siitä, mitä milloinkin sitten mieli tekeekään (sitä olutta en kyllä juo).

Onneksi on kaiverruskin tuopin kyljessä, niin ei unohdu sitten aikoinaan lapsien lapsien lapsiltakaan, että mistäs tällainen arvokas, hieno, suvussa kulkenut astia on peräisin. Oma nimeni täytyisi varmaan ite kaiverruttaa vielä. (Toivottavasti kukaan ei ota tosissaan, vitsi vitsi.) ;D

Bloggerin kuvatila

Olen monesti miettinyt, että paljonko bloggerissa on kuvatilaa, ja paljonko siitä mulla on jo käytössä/vielä vapaana. En ole löytänyt mistään vastausta, mutta nyt löysin, ja haluan vinkata siitä muillekin (jos se ei ole kaikille muille jo itsestäänselvyys). Vastaus löytyy osoitteesta http://picasaweb.google.com/ (ihan sivun alareunassa kerrotaan paljonko kuvatilaasi on jo käytössä). Myönnän, en ole ikinä käynytkään moisessa osoitteessa (mitenkä minun kaikki kuvani nyt siellä ovatkaan?). =D

Viisastuin White&fresh blogissa, ja kantsii klikata itsesi sinne, jos kuvatilasi näyttää olevan vähissä, ja mielenkiinto/kärsivällisyys riittää lisäkuvatilan tekoon, sieltä löytyy hyvä ohje blogissasi jo olevien kuvien pienentämiseen.

Jos joskus kävisi niin, että tila kuitenkin loppuisi, niin kuulemma parilla dollarilla saa näppärästi tilattua rutkasti lisätilaa, että ei ole maailmanloppu edessä siinäkään tilanteessa.

Ja vielä yksi hyvä vinkki ilmaiseen lisätilaan on tuon White&fresh blogi linkin takaa löytyvässä kommenttiosiossa eka kommentti, eli voi luoda blogiin toisen kirjoittajan, ja ilmeisesti sillä on sitten taas oma kuvatilansa käytettävänä, ja kuvien lisääminen onnistuu siten, pienellä kikkailulla. ;D

Kuvattomat postaukset ovat mielestäni tylsiä, joten pitää kaivella albumia..

Tässä kuva "takapihaltamme" viime kesänä. Aiotiopaikalta saimme seurata kuumailmapallon täyttöä ja nousua. Jonnekin Euran suuntaan se sitten hävisi.

Meiltä on nyt matkaa lähikauppaan vain n.1km(?)/suunta, ja kesäisin ainakaan sitä matkaa vaan ei edes kehtaa mennä kuin jalan/fillarilla. Kuvasta näkyykin, mikä menopeli kolmesta veti pidemmän korren - lasti on kyydissä, ja ois sinne enempikin mahtunut, mutta näillä mentiin. =)

 (Tais olla juhannusostokset.)

Voin muuten lämpimästi suositella tällaista Lokariauton turvasukkulaa perheisiin, joissa on pieniä lapsia. (Me löysimme onneksemme tämän omamme kirppikseltä joitain vuosia sitten). Alle kouluikäset mahtuu kyytiin (2lasta, kummallakin oma vyö), ja jos lapset ei ole kyydissä, niin mahtuu ihan kunnon ostokset kyytiin. Mulla on vielä polkupyörässä tuo istuin takana, ni mahtuu sekä kunnon ostokset, että yks ipanakin mukaan. Tai pienempien ostosten kanssa mahtuu sukkulankin kyytiin yks muksu. Fillaris on hyvä olla vaihteita tarpeeks, ylämäet vaatii kunnon jalkatyöskentelyä, mut mikäs sen kätevämpää - hyötyliikuntaa tämäkin.

Meillä muuten kuopus (3,5v) jaksaa hyvin polkea itse omalla pikkupyörällä apupyörineen kerhoon (reilu pari kilsaa?/suunta), mutta kerhosta kotiin harvemmin jaksaa perille asti, joten taas on sukkulalle käyttöä, kun sinne sujahtaa neidin fillari, ja typy itse istahtaa pyörän taakse fillariin. ;D

Lääkäriin voi luottaa?

Heti alkuun varoitus herkimmille, tämä postatus sisältää ehkä joitain ällöttäviä kuvauksia leikkauksesta/leikkaus"haavasta" - elämä on.

Kerroin pannuhuone-olkkari postatuksen lopussa ( *klik* ), että pikkuveljellä on edessä leikkaus. No, hän pääsikin leikkaukseen nopsaan, ja nyt leikkauksesta on kulunut jo viikko. "Kolmonen" häntäluun seudulta on nyt poistettu, ja tilalla on hirvittävä aukko.

Ennen leikkausta kerrottiin, että jos löydös on pieni, eikä mitään märkivää löydy, niin laitetaan tikit, ja sairaslomaa 2 viikkoa, mutta jos sieltä löytyy jotain märkivää, niin ei laiteta tikkejä, ja tällöin saikkua tulisi 6vk. Löydös olikin oletettua kookkaampi (en nyt mene yksityiskohtiin, enkä varsinkaan kuviin, koska alkaisi itse kukin voimaan ehkä pahoin), tikkejä ei laitettu, ja tilalla on nyt ammottava onkalo. Päiväkirurginen toimenpiteen piti olla, mutta tuon kokoluokan leikkauksen jälkeen pitikin olla yö seurannassa.

Seuraavana päivänä leikkauksesta oli sitten jo kotiutus. Hoitaja toi paperit käteen, ja mitä olikaan lääkäri määrännyt sairaslomaa? VIIKKO sairaslomaa - siis kokonainen YKSI viikko! Kyllähän ny viikko saikkua melkein varmaan riittääki, jos seläs on nyrkin mentävä onkalo.. No, selvis sitten kun hän sitä ihmetteli, ja joutui ite ottaan asiasta selvän, et oli lääkäril käyny "pikku"moka, ja oli vahingossa laittanu lappuun väärän kuukauden! Voin vaan kuvitella, et kuinka monelle muulle on noin sattunut, ja lääkäriin vaan luottaen meneekin kuukauden liian aikasin töihin.

En tiedä oliko sama hajamielinen lääkäri (vai yhtä höperö kollegansa), ketä kirjoitti reseptit. Onkalon suojana on sellaista 45cm pitkää nauhaa, joka tuputellaan ihan sinne onkalon avoimille seinämille (näitä nauhoja menee sinne 2kpl kerralla, sen verran on alaa), ja sit siihen päälle lätkästään sellanen isompi lappu/laastari suojaks. Haluaako joku veikata yhden nauhan ja yhden laastarin hintaa? Minäpä kerron. Yksi nauhan pätkä maksaa n.17e (siis kpl, ja näitä menee 2kpl/pv), ja yksi laastari maksaa n.29e (ja siis näitä menee 1kpl/pv). Kela korvaa täydet pyöreät 0e (koska ei ole lääke, vaan tarvike) ! Onneksi on vakuutus, ja nyt sitten selvitelläänkin, että korvaako vakuutus nämä (pakkohan sen on?). Ilman vakuutusta harvalla olisi varaa moisiin summiin parantuakseen, ja se pistää kyllä miettimään, että näinkö täällä hyvinvointivaltiossamme Suomessa voi tosiaan olla?
Ja jotta hauskuus ei tähän vielä päättyisi, jos ei hinta herättänyt jo tarpeeksi hilpeyttä, niin arvatkaas kuinka paljon lääkäri on näitä resepteissään määrännyt? Kerta kaikkiaan niinkin runsaasti kuin kahden päivän tarpeet kerralla!? Eihän tällaisia reseptejä tarvitakaan kuin parisen kymmentä. Ja viikonloppuisin saa sitten lähteä metsästämään päivystävää apteekkia, koska lähiapteekki on auki vain ma-pe. Voitteko kuvitella, että ihan oikea ammattilainen olisi asialla? (Mistä voin varmistaa, ettei vaan olisi tääkin joku valelääkäri?)

No, jotain positiivistakin pitää löytää, joten ollaan tyytyväisiä, että paraneminen on hyvässä vauhdissa, eikä kipuja ole, joten ehkäpä leikkaava lääkäri oli hereillä työtänsä tehdessään (samoihin aikoihin kun sai lukea lööpeistä miten joku lekuri jossain oli sammunut/krapulassaan nukahtanut kesken leikkauksen).

Loppukevennykseksi kuva, jossa kuopus on sammahtanut kesken leffan:

(Jep, makkarissa, sängyssä, poppareita.. mut hei, oli viikonloppu (sentään).. leffa pyöri läppäriltä, esikoisen ja kakkosen (ei mahtuneet kuvaan) silmät sinne naulittuina, kolmonen koukussa täppäriin ja angry birds -peliin (päässäänkin popcornia..)