Tammikuussa tapahtui

Hurjaa miten vauhdikkaasti meni taas tän vuoden tammikuu!

Joulu 2016 jo jotenkin pääsi yllättämään, ja sit olikin heti perään uusivuosi.

No sit tuli Nuutinpäivä, tänä vuonna saatiin pieni nallukkakin mukaan joukon vahvistukseksi.

Mummuni täytti 85v. ♥ Saisinpa joskus itekin viettää moiset kemuni - yhtä hyväkuntoisena ja selväjärkisenäkin vielä! ;)

Kuopuksemme täytti tammikuussa jo 8v - Kääk!

Minne on kadonneet mun kaikki vauvani?

Onneksi krooniseen vauvakuumeeseen löytyy taas helpotusta lähipiiristä. =)

Pari kuukautta sitten syntyi maailmaan uusi prinsessa, ja saimmekin kunniatehtävän ryhtyä hänen kummeiksi. ♥

Pienokaiselle tein joululahjaksi neuvolakorttikannet. 

Aiemmin tein hänelle babynestin (*klik*) äitinsä hankkimista kankaista, ja koska kankaita oli vielä jäljellä, sain tehtyä samaa sarjaa nämä neuvolakorttikuoret (+vaunusuojan, mitä en tullut kuvanneeksi - ne olikin vuoden 2016 ainoat omatekoiset joululahjani).

Ristiäisiin halusin viedä kummitytöllemme jotain perinteistä kummilahjaa, joten poikkesin kultasepänliikkeessä, mutta pitihän jotain omatekoistakin saada antaa, joten virkkasin pupurätin, ja tein taulun.

Tähden halkaisija oli muistaakseni vähän vajaa 50cm leveimmästä kohtaa. 

Lankana Novita Tennessee (mitä ei ilmeisesti mistään enää saa?), ja kiva siksi, että saa pestä 60asteessa. Plus tykkään näistä väreistä, ja langan pienestä kiillosta. 

Koukku nro 3, ja ohjeen tynkää katsoin täältä *klik*.

Pupun osiin otin mallia täältä *klik* (tosin pienensin niitä vähän, kun olis tullut ihan valtava pää mun langalla, koukulla ja näillä ohjeilla).

Tällaisia tauluja olen aiemminkin tehnyt pari, toiselle kummitytöllemme *klik*, sekä veljen tytölle *klik*. Valitettavasti sen verran köyhä on mielikuvitukseni ja kehno piirustustaitoni, että kuvitus on kaikissa sama.. Oma 12v tytär kyllä oli viisas kun kysyi tämän taulun valmistuttua, että miks siinä on kuvia? Nii-i, hyvä kysymys. "Tyhjä taulu" ois tosiaan voinut kyllä olla kuvatonkin - toki teksti kuitenkin on välttämätön. ;) Mut tykkään ite ainaki hirmusti tästä just näin!

Jännää saada seurata kunkin uuden elämän polkuja - millaisia runoja, romaaneja tai lauluja niistä vielä kehittyykään. ♥

Vuoden peli 2004 - meillä 2016!

Ehdottomasti meidän tän vuoden hittipeli on Vuoden peli 2004 Perhepeliksi tituleerattu Carcassonne -lautapeli.

Taisimme saada pelin vuosi sitten joulupukilta. 

Joku aika sitten laajensimme peliä, kun ostimme toisen samanlaisen perusosan, ja yhdistimme ne. 

 Peli oli tässä välissä vähän uudistunut, mutta oikeastaan se oli meidän onni.

Palojen taustapuoli on ihan samanlainen, niitä ei erota toisistaan, mutta kuvapuolella on sen verran sävyeroja, että palojen ollessa oikeinpäin, ne tarkalla silmällä erottaa toisistaan, ja pelin jälkeen on helppo lajitella vanhemmat palat omaan laatikkoonsa ja uudet omaansa. Näin voi aina valita, että aloittaako pelin yhdellä vai kahdella perusosalla.

Tässä tämän joulun pukin tuomisia:

Lisäosat 1, 2 ja 3.

Eilen testasin esikoisen kanssa jokaista lisäosaa erikseen perusosan kanssa. 

Lisähaastetta ne tosiaan antaa, ja muuttaa mahdollisuudet pelissä taktikoimisessa oleellisesti!

Tänään otettiin yhden perusosan kanssa lisäosat 1 ja 2. 

(3. lisäosa on kaksinpelissä turhan kinkkinen.)

Ihan sama tuntuu olevan, että mihin kohtaan pöytää laittaa aloituspalan, kun aina loppuu jokatapauksessa pöytätila kesken.

Hätä keinot keksii:

=D

Joulu 2016

Jouluaattoaamu 2016:

Vesisadetta.

Pöydät katettu jouluruoilla. 

Jouluaatto meillä lähimpien sukulaisten kesken.

Joulupäivän aamu.

Kuopustonttumme 39,5 asteen kuumeessa. 

(Kuumeessa joulupäivän ilatana kolme nuorinta.)

Unohdettiin Tapaninpäivän kiireet (pakosta - puolet sakista kun on toipilaina), joten sain hetken ompeluaikaa.

Vähän on morkkista, kun tän vuoden paketteihin en saanut aikaiseksi omatekoista sisältöä juurikaan, mut yritän kestää. Ehkä taas ens jouluna sitten. Oon vakaasti päättänyt jo pikapuolin aloittaa ekat joululahjat vuodelle 2017! =) 

Kolmosen paitapula jatkuu, joten kaivoin esiin taas vanhan tutun more grey kaavan (muistaakseni ob 4/2011), koossa 146.

 Huono kuva, värit on jotain noitten kahden väliltä todellisuudessa. 

Yksivärinen trikoo on tummansinistä, ja leikkaukset noin, koska olin tyhmyyksissäni (pihinä) mennyt tilaamaan tuota kuviokangasta niin matalan soiron, että eihän se riittänyt edes koko pituuteen. No, kai näinkin menettelee.

Testasin tähän paitaan ekaa kertaa uutta leikkuriani. Juku, mut on terävä!

Vähän vaatii treeniä, että hokaa mistä kohtaa leikkuri leikkaa, mut aika hyvin selvisin - en vetässy mutkia suoraks tms.. Luulen, et tää on kohta korvaamaton apuväline. Päihittää sakset mennen tullen. Ja suurin syy miks leikkurin halusin, on resorisoiron leikkauksen kauheus saksilla.

(Leikkuri+alusta Karnaluksista tilattu.)

Täytyy sanoa, että meillä on nyt ollut harvinaisen rauhallinen joulu. Todennäköisesti kyllä siksi, että muksut ei oo ihan täydessä terässä. 

Sanonkin nyt kaikille, ketkä repivät hiuksiaan kiukuttelevien ja riehuvien lasten tähden, että muistakaa silti olla myös kiitollisia tilanteesta (niin hullulta kuin kuulostaakin!), koska laps on terve kun se leikkii (ja leikit nyt on välil mitä on, mut kuitenkin). Viisaita sanoja, mitkä olis hyvä itekin muistaa tilanteen ollessa päällä. Ainakin kun mun oma laps makaa sairaana, niin häntä katsellessa kyl antaisin mitä vaan, et saisinkin nähdä hänet taas terveenä leikin lumoissa (riehumisineen kaikkineen). ♥ 

Rakkaimmat palleroni:

Nautitaan vuoden 2016 viimeisistä päivistä!