Alana VaKa - ainakin vielä

Mun viikon yhdeksi kohokohdaksi on näin kesäaikaan noussut nurmikonleikkuu. 🤗 Eilen pääsin aloittamaan vasta klo 17.30, joten viiden tunnin urakka tuli valmiiksi klo 22.30. 😅 Aikas samoihin siis auringonlaskun kanssa. Mut kyl oli taas tarpeen, aika yksin omien ajatusteni kanssa, mielenterapiaa, samalla tietysti jotain hyödyllistä tehden (aina pitää saada jotain aikaiseksi). Aloittaessani mietin mitä kaikkea mukavaa on viimeaikoina ollut. Elämä on ihan suht mallillaan. Kelitkin on hellineet. 🌞

Työkaverin läksiäiset aiheutti ristiriitaisia fiiliksiä. 😕 Meillä oli niin paras tiimi v.2022-2023 viisvuotiaiden kanssa. Tehtiin eikä vaan aiottu, mentiin eikä vaan meinattu, ideoitiin ja toteutettiin. 💯 Oltiin sekä suunnitelmallisia, että extemporee heittäytyjiä. Jokainen teko oli kuitenkin mietitty lasten tarpeita pohtien. 💚 Lapset on luonnostaan aktiivisia ja varsinkin viskareilla on oikeus vielä ennen eskarivuottaan kokopäiväiseen leikkiin, ja tietysti leikin varjolla siinä samalla huomaamattaankin opetella eskarivalmiuksia. 😊 Lasten lailla oltiin me aikuisetkin aktiivisia. 😁 Olisin niin mieluusti jatkanut toisenkin vuoden vastaavanlaisella meiningillä, mutta niin ei suotu. Stressiä ja ahdistusta joutui silloinkin sietämään. 😮‍💨 Olin silti lopulta onnekas, kun sain vuodeksi kiertävän lastenhoitajan paikan. 🙏 Tuli eskarin ryhmien lisäksi päiväkodinkin ryhmät tutuiksi. Sain olla lasten kanssa ja lapsiin muodostettua nopeasti lämpimät suhteet. Se aitous ja vilpittömyys mikä lapsista huokuu, sitä on vaalittava. 💛

Toivon sydämeni pohjasta, että tää ex-työparini löytää itselleen nyt mieluisan paikan uudesta työyhteisöstään. 🫶

Kesälomani alkuun on enää pari viikkoa aikaa ja sen jälkeinen aika, syksy on edelleen täysin auki. 🤷🏻‍♀️ En millään haluaisi stressata, mutta väkisin alkaa ahdistus puristaa rintaa. 😖 Tiedän, et suostumalla mihin vaan, olisin välttänyt tämänkin stressin, mutta olisko se sen arvoista? 🤔 Arvostan itseäni ja omaa osaamistani, hyvinvointiani, jaksamistani, mielenterveyttäni ja vapaa-aikaani, joten suon itselleni myös oikeuden suojella itseäni. Olen opetellut sanomaan ei. 🙅🏻‍♀️ Haluan auttaa ja miellyttää, mutta en tee enää asioita hyvinvointini kustannuksella. Voisin luvata ummet ja lammet, mutta periaatteeni on, että lupaukset pidetään, joten en lupaa mitään mitä epäröin. 

Yhdenlainen kamppailu oman itseni kanssa on vielä menossa syksyä ajatellen. 🥵 Sen sijaan että voisin edetä urallani (tai edes pitää nykyisen asemani ja toimeentuloni), saattaa ainoa vaihtoehto olla aleta urallani. 😰 Motivoiko? 😔 Alennunko? 🙄 Vai pidänkö pääni ja otan riskin, hyppy "tyhjyyteen"? 🤔 Kas siinäpä pohdittavaa, ihan päänsärkyyn asti. 🤕

Olen panostanut työhöni ja työyhteisööni, mutta.. No, pääasia että itse tiedän parhaani tehneeni. 🩷 Olisin selviytynyt vähemmälläkin panostuksella, mutta himmailu ei sovi mulle. Pakko vaan uskoa, toivoa ja luottaa, että vielä mullekin joku mun näköinen paikka löytyy, mis saan olla rennosti oma itteni, ilman raastavaa  jännitystä tulevasta ja puristavaa ahdistusta epävarmuudesta. 🙏

Ekaa kertaa elämässäni olen jopa hetkittäin pohtinut, et onko tää vaka sittenkään mun ala. Vastaako tänä päivänä työskentely mun omia arvoja, haluanko ite olla osana.. 🤔 Ei auta kun jatkaa pohdintoja ja toivoa jotain selkoa. 🔮 Muokkaanpa muuten heti, kun selailin vuodentakaista päivitystäni, et olihan mul näköjään jo silloinkin välähtänyt alanvaihto mielessä, kuinkas muutenkaan ku tän saman stressin ja ahdistuksen takia.. *klik* 😕

Viime vuonna näköjään selvisi syksyn kuviot 17.5.2023 *klik* . Ei siis suinkaan helpotu vuosi vuodelta - päinvastoin. 🥺

Päivitänpä tänne (7/2024), kun nyt tosiaan näyttää siltä (niin käsittämättömältä kuin tuntuukin), että tämä tosiaan nyt oli tässä. Ainakin tältä erää. 🤷🏻‍♀️ Eihän tätä kukaan voi ymmärtää, ainakaan jos yhtään tietää varhaiskasvatuksen tämänhetkistä todellista tilaa, että miten ei voisi olla tarvetta jatkaa määräaikaisen lastenhoitajan työsopimusta. Mutta näillä on mentävä, ei auta itku markkinoilla. Vaikka itkettääkin. Miksi? Siksi että lasten etua ei ajatella yhtään, pelkkä säästö on mielessä ja työntekijöiden hyvinvointiin ei panosteta tippaakaan. Laadukas varhaiskasvatus on vain sanonta, millä ei ole mitään todenperää, mutta mihin kaikki (ketkä eivät itse alalla ole) sokeasti uskovat. Ja ketkä eniten kärsii? Kaikista viattomimmat, pienet lapset. 😔 Jatketaan siis miettimistä, että miten nykypäivän nuoret voivat niin huonosti ja ongelmat vaan kasaantuvat.. 🥺

Sitä niitetään mitä kylvätään. 🤷🏻‍♀️

Mä kropan vankina, vai sittenkin kroppa mun vankina

Reilu puol vuotta on vierähtänyt "Nelkyt vee" päivityksestäni.

Tuolloin pohdin kroppaani, mikä oli alkanut elää omaa elämäänsä (kerryttämällä painoa ja etenkin keskivartaloa turvottamalla). Kävin elämäni ekassa inbody -mittauksessa, ja yllätyinkin ihan hyvästä tuloksesta. Toki paino oli hurja, ja jostain syystä tuntui vaan pikkuhiljaa nousevan vaikka mitä tein. Päätin olla kärsivällinen, ja pysyä liikkeessä. Tiistaisin Maijan toiminnallinen treeni, keskiviikkoisin Hannan kuntojumppaa, kuten myös torstaisin + kuntojumpan perään kehonhuoltoa "Terve selkä" -nimisellä tunnilla ja lauantai aamuisin Walimon trx-tunti. 

Työmatkat taittuu päivittäin kävellen (n.1,4km/suunta), ja lisäksi tulee käveltyä muutenkin.

Aika odottavaisin mielin varasin puoli vuotta ekasta inbody mittauksesta seuraavan mittaus ajan. Vaakaan en ollut tuijotellut (koska viisari tuntui jymähtäneen paikoilleen), ja normisti olin syönyt, mielestäni ihan terveellisesti. Satunnaisesti herkkujakin. Mikä pettymys olikaan saada mittauksesta inan huonompi tulos kuin ekalla kerralla! Paino oli puolessa vuodessa noussut melkein kilon, ja siitäkin ainoastaan kaksi kolmasosa lihasmassaa, eli 2/3 rasvamassaa. 😭 Tällä liikunnan määrällä!

Mitäs nyt sitten? Päätin että näin ei vaan voi jatkua. Koska liikkumalla en saa painon nousua edes pysähtymään, saati laskusuuntaan, niin oli alettava kiinnittää huomio siihen mitä suuhun laitan. Äkkiä alkoi monesta suunnasta kuulua hyviä kokemuksia vhh/keto elämäntavasta. Googletus antoi lisätietoa ja facebookista löytyi muutamakin sopiva ryhmä. (Valitettavan monen ryhmän ylläpitäjäkaartiin on itsensä onnistunut soluttautumaan eräs "saastuttaja", joten ne ryhmät jouduin skippaamaan.) Kirjastosta varasin myös muutaman suositellun kirjan. Ihan parhaat reseptit löytyy näistä kansista, harmi ettei kirjaa ole enää omaksi mistään saatavilla.

Suuri keittokirja, Keto kotiruokaa. Rouva Keto Heli ja Hellapoliisi Kati ovat tehneet yhteistyössä hienon opuksen.

Jätin heti ruokavaliosta pois suurimmat hiilihydraattien lähteet eli perunat, riisit, pastat, leivät, sokerit, vehnäjauhon.. ja aloitin pätkäpaaston. Alkoholi jäikin jo viime vuoden puolella. Mitä sit jää jäljelle? Aika paljon kuitenkin. 😅

Päivän ensimmäinen ateria on noin klo12, ja viimeinen ateria noin klo21. Siinä välissä on yksi ateria noin klo17. Näin pääsääntöisesti. Saatan syödä pienempiä annoksia useammin (kuitenkin siis välillä 12-21), mutta kaikenlainen turha napostelu on jäänyt pois. Ja sitä vettä. Vedenjuonti on aina ollut pakkopullaa, ja opettelen sitä edelleen. Töissä useinkaan en ehdi juoda, joten kotiin lähtee toisinaan mukaan työpäivän jälkeen aamulla mukana tuotu edelleen täysi vesipullo. Yllätyksekseni päänsäryistä en ole joutunut kärsimään. Nälkä vaivaa harvoin, jos joskus niin aamuisin ennen ekaa ateriaa, mutta siinä kohtaa sitten muistuu mieleen juoda sitä vettä, mikä auttaa. Ja päivällä saa syödä (vhh/keto) niin paljon että tulee varmasti kylläiseksi (toki iltapainotteiseksi syöminen väkisin menee, kun töistä olen kotona n.klo17).

Ruokavalioni ryhtiliikkeestä on nyt kulunut 4 kuukautta (päivitetty 7/2024).

Ihan mahtavin muutos on ollut olossa. Päivät ei enää oo yhtä oo pierujen pidättelyjä (anteeksi vain kaunis kuvaus, mutta siltä se usein tuntui! 😅). Vatsan turvotus on tipotiessään, siis se ilmapallo sisältäni on kadonnut. Olo on siis kevyt ja vatsa rauhoittunut. 💛

(Kuvat nopsasti valikoitu vain värikylläisyytensä takia, tähän ruokavalioon todellakin kuuluu myös liha, kana, kala.. unohtamatta kunnon voita ja kermaa. 😋 )

Muutamia itelleni ihan uusia juttuja on pitänyt lisätä ostoslistaan, kuten nää:

(Kaikki ei ihan halvimmasta päästä 🥵, mut toivottavasti riittoisia. 😬 )

Paino lähti laskuun mukavasti jo heti ekasta viikosta alkaen! 🥳 Nyt kun takana on 4kk, on paino tipahtanut yhteensä 10kg. Toisaalta se on sama mitä vaaka näyttää, kunhan tulokset näkyy kropassa ja tuntuu pääkopassa. Vaatekoko on säilynyt samana, mutta vaatteet istuvat paremmin ja tuntuvat mukavammilta, koska eivät enää purista eikä vatsamakkarat pullota joka välistä. 🙏

Hah, yritä vaan kroppa viedä mua, mut mäpä laitan kampoihin ja vienkin (ainaki viel) sua! 💪😃

Päivitys 5/2024. Kävin 8 viikon kohdalla vhh-ruokavalion aloittamisesta mielenkiinnosta inbody mittauksessa ja sain helpottavia tuloksia. Paino tippunut 5kg ja se kaikki on lähtenyt rasvamassasta. 👌 Lihasmassa on säilynyt, ja näin inbody pisteet parantuneet (85/100). Nyt voin olla tyytyväinen itseeni ja suoritukseeni. 🩷

No hitto miks ei

 Sain viime viikolla niin puskista yks kaks yllättäen puhelun, mistä meni kyl hetkeks pasmat ihan sekaisin. 😅 Satakunnan viikko -lehden toimittaja kyseli mua haastateltavaksi. Ihan suoriltani en uskaltanut heittäytyä mukaan, mut hetken harkittuani mietin, et no hitto miks ei. 😁 Kerrankos tääl eletään ja ihan normi-ihmisiä(kin 😂 ) lehtiin haastatellaan jatkuvasti. 

Oon täs muutenkin iän myötä alkanut pohtia, et miks me suomalaiset häpeillään ja nolostellaan tosi usein, milloin mitäkin. Ei kaiken tarvis olla aina niin vakavaa (väkisin vakavia asioita täs maailmas on jo ihan tarpeeks 🙄 ), joten huumorin käyttö on enemmän kuin suotavaa, ja itelleen pitää osata nauraa. 💁🏻‍♀️ Kaikki myös mokaa joskus, mut mitäpä olis tasapaksu elämä ilman lisämausteita? 😁 Turha siis tuhlata aikaa painumalla maanrakoon häpeämään yhtään mitään! Ainakaan pitkäks aikaa. 😅 Onhan sekin ikimuistoinen matka siel "maanraossa" hetkellisesti käydä, mut rypemään sin on turha jäädä. 😄 Mikäs sen nauruhermoja kutkuttavampaa kuin mehukas tositarina muillekin jaettavaksi. 😂 (Vaatii monesti vähän aikaa ennen kuin saa asian ens omassa päässä käsiteltyä ja muotoiltua sen sanoiksi.) Lisäks nää tilanteet on takuulla myös niitä kaikista kasvattavimpia ja opettavaisimpia juttuja elämässä. Yleensä (ei toki aina) samaa mokaa ei tuu hirveesti toisteltua sen ekan kerran jälkeen. 😂

Otetaan siis ilo irti elämästä eikä murehdita menneitä tai oteta turhaan huolta huomisesta. 🥰 Uskalletaan rohkeesti astua toisinaan myös sen oman mukavuusalueen ulkopuolellekin. 💪 Mitäpä siitä, jos oma pärstä koristaa vaikka sanomalehden kantta. 😂 En häpeä, vaan oon oma itteni! 😃

Tuija Saarinen oli mukavaa juttuseuraa, ja osas näköjään poimia taitavasti juttuun olennaiset asiat. Mähän höpisin taas tuttuun tapaani tietty ummet ja lammet, mut onneks ei ihan kaikki tullutkaan lehteen. 😆 Räpsi hän parit kuvat kans. 😊📸

Lehti luettavissa netistäkin, Lehtiluukusta (klikkaa tästä niin avautuu) , ja nettijuttuna täällä, klik .

"Katse eteen ja suupielet ylöpäin! Teen vastoinkäymisistä voimaa. Katse eteen ja suupielet ylöspäin! Antaa tulla! Kestän kyllä, periks en tuu antamaan." 🫶

Muista tärkein - uskalla olla oma ittes. 🙏 (Lampaat on eläiminä tosi söpöjä. 🤗🐑 )

Vähemmän myrkkyjä kiitos

Mietinpä tässä, kun kaikenmaailman lisäaineita, kemikaaleja ja myrkkyjä kertyy ihmisten elimistöihin ihan väistämättä väkisin. Jos vaan suinkin pystyn omalla toiminnallani edes pieniltä osin suojautumaan, ni mielelläni sen teen. Toki teot on minimalistisen pieniä, mut omilla valinnoilla voi edes yrittää vaikuttaa. Valitettavasti tässäkin kohtaa rahakkaampana olisi helpompi tehdä parempia valintoja. Otetaanpa arkinen esimerkki ruokakaupasta. Muun muassa leikkele vaihtoehtoja on vaikka ja kuinka, mutta mitä puhtaampaa ja lihaisampaa haluaa, niin sitä enemmän joutuu maksamaan. Mehuja ja limsoja saa myös hiukan edullisemmin, mikäli suostuu juomaan hermomyrkkyä (E951 aspartaami)! 🤢

(Kuvan nappasin loppukesästä ja sopi nyt jotenkin tähän - kiehtovan nätti kasvi, mutta myrkyllinen sudenmarja.)

Sen lisäks mitä suuhunsa laittaa ja siten sisäisesti "myrkkyjä" kertyy, vastaanottaa niitä roppakaupalla myös ulkoisesti. Kun mun hiukset alkoi harmaantua jo alle 3-kymppisenä, kävin kampaajalla värjäyttämässä tyvikasvun aina noin viiden viikon välein, lähes 10 vuoden ajan. Kerran sain oudoin reaktion väriaineesta. Päänahka sattui, kihelmöi, poltteli, ja hiusrajaan ilmestyi näppyjä.. 😰 Jälkeenpäin tajusin yhteyden tuolloin syömääni antibioottikuuriin (pitkin hampain moisiakin "myrkkyjä" on joskus syötävä 🤷🏻‍♀️). Flagyl kuurin aikana, ja varuiks jopa 3pv kuurin jälkeenkin, tulee välttää alkoholinkäyttöä (antabusreaktio). Tajusin, et alkoholin välttely olis pitänyt ottaa tosissaan myös ulkoisesti eikä vain sisäisesti. 💊

Kun jouduin elämässäni toisen kerran syömään saman kuurin, otin varman päälle ja jätin niin alkoholipitoisen puhdistusaineen, kuin kasvoveden ja deodorantinkin pois. Meikkejä käytän aniharvoin, lukuunottamatta ripsaria. Ripsiväri pitääkin olla vedenkestävää, niin ei tarvi miettiä esim. säätä, ei haittaa vaikka tulisi kaatosade. Siinä toki on sitten putsaaminen iltaisin vähän haasteellisempaa ilman tujuja aineita, mutta hyvin olen onnistunut saunassa ihan aqualan L perusvoiteen kanssa. 😄 Ihan paras voidepesuihin myös intiimialueelle, vink vink. 😊👌

Mieluisaa deodoranttia sainkin hetken etsiä. Sen lisäksi että sen pitää olla alumiiniton (alumiini mm. tukkii hikirauhaset, jolloin kuona-aineet kertyy kehoon), halusin nyt löytää lisäksi alkoholittoman. Viimein löysinkin sekä alkoholittoman että alumiinittoman vaihtoehdon juuri Raumalle avatusta Normal myymälästä - Pure & Care Crystal Deo Stick 100% luonnonkidedeodorantti. Kieltämättä aika ennakkoluuloisena otin tuotteen testiin, mutta onneksi annoin sille mahdollisuuden, koska nyt voisin väittää, että en ikinä enää muuta käytäkään. 😃 Todella hyvä tuote! Eikä ole ollenkaan hankala käyttää, vaikka pitääkin kostuttaa aina ennen levitystä. Levittyy hyvin, kuivuu tosi äkkiä, ei tahmaa tms., ja mikä tärkeintä; pitää hien kurissa eikä kainalot/paidat haise. 😌🙏 Samaa paitaa pystyy siis käyttämään ilman pesua välissä toisenakin päivänä! 🥳

Suihkusaippua ja shampoo mulla on nyt ollut ihan markettien Urtekram luonnonkosmetiikkaa. Muuten hyviä, mutta olis kiva jos luonnonkosmetiikkaankin voisi jotenkin saada miellyttävämmät tuoksut. Ei tietenkään mitään vahvoja tuoksuja kuitenkaan, mut herkästi luonnonshampoo tuoksahtaa "savelle/mudalle", mikä kylläkin häviää hiuksista kuivuessaan pois, eli "tuoksuhaitta" ympäröi nenää tasan sen aikaa mitä tukka kestää kuivua (itellä useampi tunti, kun fööniä en käytä). 😀

Millasia vähemmän myrkyllisiä valintoja sä oot elämässäs tehnyt? Jakaisitko jonkun oman helposti toteutettavissa olevan pikkuvinkkisi, kiitos. 🤗🙏

  

Korttiaskarteluja

 Korttiaskartelu on ihanaa puuhaa. Ainut miinus on se, että se vie ihan järjettömästi aikaa! Yhteen korttiin uppoaa väkisinkin useampi tunti. Mut on se vaan niin palkitesevaa, kun saa jotain aikaiseksi. 😊

Kaikkia kortteja en oo huomannut kuvata, mut tässä joitain. 😀

Kummipojan korttiin hyödynsin vanhoja poistokirjoja, ja tulostin pikkukakkosen. 🤗

Kummityttö sai avaruusteemaisen kortin, johon myös hyödynnetty poistokirjoja. 🪐

Serkku meni naimisiin ja hääparille askartelin tämmösen kortin. 💫

Harvemmin muistan nimipäiviä, mutta kummipoika onnistui saamaan tällaisen nimpparikortin tänä vuonna. (Teema samanmoinen kuin aiemmassa synttärikortissa.) 🎺

Vanhempi tytär täytti jo 19v, ja sai tämmösen kortin. 🥰

Äitin synttärikortti. 💜

Kummitytön isoveljen kortti. 💣

Anopin synttärikortti. 🦋 (Nopee räpsy autosta ennen kortin luovutusta. 😅 )

Isoveli sai "lempikappaleensa" innoittaman synttärikortin. 😄 Taustalla myös lahja (mikä piti tietty ite lukaista ens. 😇😁 )

Veljenpojan synttärikortti. 🦹🏽‍♂️

Vävypojan 19v synttärikortti. 💙

Kummipojalle "karkkirahakortti". 🍬🍭🍫

Äitin miehestä on "kummitellut" tallessa jo muutaman vuoden yks saunahattukuva. Nyt sain hyödynnettyä sen, se kurkkaa tuolta ikkunasta kun avaa ikkunaluukun. 😁 Kortin maisema on kierrätetty vanhasta seinäkalenterista. 😊👌 Ja tietty harrastuskin on tuotu kuvaan, tyylikkään fillarin muodossa. Hottia saunas tietty on! 😄

Nää on muuten sellasia hommia, mitä ei voi tehdä juurikaan etukäteen. Kaikki on uniikkeja, ja pyrin tekemään saajansa näköisen kortin. 😊

Nelkyt vee

 Aika hurjaa. Täytin viikko sit 40v. 😳 Jotain ikäkriisiä meinaa aika ajoin pukata, mut sit käännän ajatukset kiitollisuuteen, et oon saanut jo näinkin pitkän elämän. 🙏 Kaikille sitä ei syystä tai toisesta suoda. 🥺 Mun elämä on nyt ihan mallillaan. Oon tyytyväinen tähän. 💁🏻‍♀️ Aina toki viilattavaa löytyy, mut noin pääpiirteittäin nyt on hyvä näin. Toivottavasti edessäkin ois vielä useita vuosia. 👍

Kroppa on alkanut elää vähän omaa elämää.. 🤔 Mistä ihmeestä voikin kiloja kertyä ja mihinkäs muualle kuin keskivartaloon jämähtää. 🙄

Just oli kollegan kans viikolla puhe stressistä. Mä oon huono tunnistamaan omaa stressiäni. Voin rehellisesti väittää etten stressaa, mutta jonkin ajan kuluttua huomata, että kyllähän mä stressasinkin. Vahvasti epäilen, että stressitila onkin mulla nyt suurin painon hallinnan haastaja. 😕 Onnellinen olen, että yrittäjyys on historiaa, koska kaikenmaailman uudistuksetkin tuli sotkemaan toimintaa. Palkallisena vaan on helpompaa. Vähän aikaa sitten toivoin kovasti saavani vakkaripaikan, mutta nyt oon tyytyväinen määräaikaiseenkiin soppariin. Ja ajatus tuntuu päivä päivältä kirkastuvan, et mihin tarkalleen sen vakkaripaikan haluaisin kohdistuvan. 🤗

Omaa hyvinvointia ei tue myöskään tämänhetkinen ravintopuoli. Työpäivän yksi 20minuutin ruokatauko omien eväiden syöntiin ei sovi mulle. Eka 5min. menee äkkiä jo vessakäyntiin ja vedenkeittimen odotteluun. Olen hidas syömään, joten hotkiminen on välttämätöntä. Ja mitä sit suuhuni ahdan, kun ei meillä ole niitä kuuluisia edellispäivän jämiä kotoa mukaan otettavaksi. Ekan kuukauden sain alas tuorepuuroa. Joka päivä sama satsi. Sit tuli seinä vastaan ja fiilis, et oon ennemmin syömättä mitään kuin jatkan samaa. Toisinaan on kauppa ollut työmatkan varrella jo auki töihin mennessäni, ja oon sieltä hakenut jotain nopeeta einestä mukaani. Ravitsevaa ja terveellistä? 🙅‍♀️ Niinpä niin.

Liike on lääke, ja liikkeellä oonkin niin paljon kuin mahdollista. Mielenkiinnosta kävin just elämäni ekaa kertaa InBody mittauksessa. Tulos ei ollut niin huono mitä pelkäsin, sain 81/100 pistettä. Ajattelin keväällä käydä uudelleen, ja toivon et saisin edes vähän painoa putoamaan (tai vähintäin painonnousun stoppaamaan!). Lisäks olis suotavaa jos rasvamassakin hiukan vähenis. Lihasmassa taas olis ihan tervetullutta, varsinkin käsiin, mitkä mul on ihan spagettia! 🙈 

Lepo toteutuu.. aika hyvin. 😬 Nukahdan iltaisin nopsasti, ja nukun sikeästi aamuun asti (paitsi su-ma öistä on nyt tullu hankalampia.. 🥱 ). Toki silläkin saralla olis parannettavaa, eli harvoin arkena tulee niitä suositeltuja 8h yöunia. Iltaisin on vaan niin paljon tehtävää, että ei ehdi ajoissa nukkumaan. 😕 Perjantai-iltaisin on saavutus pysyä klo 21 asti hereillä. 😅 Mut sit ehtii hyvin la aamun TRX-treeniin Walimolle puol kympiks ilman herätyskelloa. 😃👌

Neljä ja nolla, näin on hyvä olla. 💯

Vapaus

 Parasta elämässä on vapaus. Ja kesälomalla tähän on mahdollisuus. Varsinkin nyt kun on lapset jo isoja. ❤️🙏

Nauttia voi ihan mistä vaan. Kun ei ole pakko tehdä mitään, tuleekin tehtyä ehkä jopa enemmän. Eikä kokoajan tarvi olla edes hirveen tehokas, kun nyt saa (ja pitää) vaan ollakin. 😇

Voi vaik fiilistel vanhas saunas ja sen saunakammaris. Välil vilvotel ulkon, eikä tuu edes vilu. 😊👌

Se o kesä ny. 🫶

Kummitäti 60v

 Kummitäti täytti pyöreitä ja pää löi ihan tyhjää. Jotain viemistä halusin keksiä, mut kaikki krääsä oli poissuljettua. Lahjakortteja olis ollut miljoona vaihtoehtoa, en osannut päättää mihin ois ollut mieluisin. Siispä päädyimme veljien kanssa kimppalahjaan, omatekoiseen lahjakorttiin mikä kelpaa mihin vaan. 😁

Onneks kaapeista löytyy jonkin verran materiaaleja. Korttipohjan testasin taitella ens ihan kopiopaperista, ja kun tuli sopiva, taittelin sen tukevammasta "pitsipahvista". Taitokset on tarkoitus avata noin että kortti pysyy kartion mallisesti pystyssä. Tueksi teippasin 2-puolisella kohoteipillä pahvisuikaleen kortin reunaan, johon tuon "nimikyltin" saa nojalle. Vanhat kunnon valokuva-albumit kaivettiin esiin, kuvista otettiin kuvia, ja sit vaan tulostin laulamaan. 

Tältä kortti näytti auki taiteltuna, kummaltakin puolelta. Keskellä siis tasku "lahjakortille" (rahalle). Taskukin kiinnitetty ala- ja sivureunoistaan 2-puolisella kohoteipillä.

Lopputulokseen olen suht tyytyväinen, vaikka kiirehän väsäämisessä tuli. Olisin helposti voinut vielä muutaman tunnin viimeistellä, mutta ehkä onkin selkeämpi näin. 😅

Lukuvuosi 2022-2023

 

Niin vaan alkaa lukuvuosi 2022-2023 vedellä viimisiään kun kevätjuhlakin on nyt just jo onnistuneesti takana. Aivan mahtavasti lapset esiintyivät, voittaen jännityksensä. 🥰 Mun työpari on semmonen tehopakkaus et oksat pois, hoitaa kädenkääntees homman ku homman. 💪😀 Mä pyrin hoitamaan ain oman osuuteni kunnialla ja pakko mainita, et meidän tiimissä homma toimii. 💞 Täs vaihees ei sais pysähtyä miettimään yhtään syvällisemmin.. alkaa heti haikeus hiipiä mieleen, rintaa puristaa, pala nousta kurkkuun, nenä vuotaa ja kyyneleet valua. 🤷🏻‍♀️ Mieletön lukuvuosi takana. ✨️ Kiitollinen olen kaikesta ja kaikista. 🤗 Tietysti mukava työyhteisö on kaiken A ja O 👌 - mahdollistaa työssä viihtymisen ja vaikuttaa siten isosti ihan koko elämänlaatuun. 😊 Mut eniten ikävä tulee näitä kaikkia lapsia, kenen kans ollaan oltu tiiviisti yhdessä liki vuosi. 🥹 On käsittämättömän huikeeta (ja samalla niin raastavan haikeeta), miten syvä yhteys on välillemme syntynyt (ja siks iskee hirvee luopumisen tuska). 🥺 Lohtuna toki tänään kirjoitettu työsopimuksen jatko. Pari kuukautta sit harmittelin kun en tullut valituksi hakemaani paikkaan ja jäin toiveikkaana odottelemaan koska mua onnistais. Nyt sit onnisti (vaikka ei vakkaripaikka ookaan, mut ei myöskään vuorotyö). 🍀 Todennäköisesti pääsen kiertävänä varhaiskasvatuksen lastenhoitajana vierailemaan tulevana lukuvuonna myös eskarissa, joten ei sentään ihan hyvästejä tarvii jättää. ❤️

Stressi työnjatkumisesta on siis (tältä erää, tältä vuodelta) ohi. 🙏 Nyt on hyvä näin. 😊

Alana VaKa

Jätin yrittäjyyden siinä toivossa et ainainen stressi työn jatkumisen epävarmuudesta helpottais. Kyllähän se helpottikin.. hetkellisesti. Ei nämä määräaikaisen työn 5kk pätkät oo kuitenkaan pitemmän pääl järin mieltä rauhoittavia. 🙄

Oon tottunu oleen tehokas. Niinku et aina pitäis vaan saada jotain aikaseks. Kalenterin pyrin pitämään mahdollisimman tyhjänä, mut en ikinä toimeton oo. Mieles on tuhat asiaa, mist kiireellisyysjärjestykses otan osan kerrallaan toteutettavaks. Nautin kun saan hoideltua asioita valmiiks, jotain näkyvää aikaseks. Tää työnhaku on nyt jotenkin niin tylsää, masentavaa, alentavaakin ajanhaaskausta, et ei meinaa pää kestää. Kun olis joku varmuus, niin miten paljolta säästyiskään iha vaa sil tiedol, et homma jatkuu. Vois keskittyy olemiseen, tekemiseen, suunnitteluun, toteutukseen, vapaasti hengittämiseen ihan toisel taval. Vaik kui pyrin positiivisuuteen, ni rajans kaikel. Joo, ain vois asiat olla huonomminki (näi ajatellen saa loivennettuu pettymyksen tunnet..). 😕

Avoimii paikkoi tupsahtelee tasaseen tahtiin kuntarekryyn, joten niit sivui olis vähä niinku pakko seurat päivittäin, ettei jää hakemat johonki mieluisaan paikkaan, menis mikää mahis sivu suun. Ain vaa harvemmin ja harvemmin on tarjol vakituisii työpaikkoi (VaKa). Tämä jos joku on semmost suurinta energiaa tuhlaavaa turhauttavaa ajanhaaskausta. Istua vapaapäivänä sisäl lamaantuneena selaamas mitä vois ol tarjol. 😔

Vapaa-ajal vois ennemmi ol iha omaa aikaa, aikaa läheisten kans, aikaa ladata akkuja, tyhjentää pää menneestä viikosta, nollata ajatukset jne.. eikä stressata koht "rentouttavan" viikonlopun jo loppumist ja aamust taas täydel tehol alottaa uus viikko, uutta intoa ja energiaa puhkuen. Kaikkensa saa ain antaa, joten itellekin jotain pientä helpotusta elämään sois. 🙏

Alkaa väkisin aika ajoin alanvaihtokin hiipiä mieleen, jos ei muuten saa elämään mitään "turvaa" tän jatkuvan epätietoisuuden tilalle. Vaakakupissa painaa viel raskaasti halu tehdä tätä itelle mieluista työtä, työtä mikä tuntuu omalle alalle ja itel luontevalle. 🫶

Sen verran osaan olla "itsekäs" (vai mitä tää nyt sit onkaan) et oon rajannu työnhakuni kävelymatkan päähän. Miksi? Siks et oon ennemmin vaikka autoton työtön kuin työssäkäyvä ketä joutuisi laittamaan pienestä palkastaan ison osan autoon ja auton käyttökuluihin. 🤷🏻‍♀️

Tällä alalla ei ois varaa menettää yhtään kunnollista työntekijää. Oikeesti hirvittää pienten lasten "laadukkaan varhaiskasvatuksen" toteutuminen tulevaisuudessa. 🥺