Pienen pojan kastepäivä

Tänään sai lastemme serkku, pieni suloinen Prinssi nimen, ja tässä kastelahjamme. 

 Askartelin lahjalaatikon, päälle teippiteksti "baby boy".

Tässä laatikon sisältö:

 Kortin virkaa toimittaa taulu, jonka piirsin. 

Samanlaiset taulut olen tehnyt kaikille lastemme serkuille. Täällä *klik* näkyy poikasen isosiskon taulu, parin vuoden takaa, ja täällä *klik* hänen vanhemman siskon, kummityttömme taulu.

Mitä muuta laatikko sisälsi?

Tilkkupeitto Pop Poro -trikoista!

Kuosidesign Hellapuun Milonan käsialaa.

Kiitos Milonan, ja hänen tilkkupussien, sain nämä Pop Poro matskut tosi edullisesti! ♥ 

Tää oli eka tilkkupeittoni ikinä, joten olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen.
Palojen sommittelu oli alkuun aikamoista palapeliä, mutta niin vaan palat lopulta loksahtivat paikoilleen. (Kiitos vanhemman tyttäreni, häneltä saan aina apua mm. tällaisiin kinkkisiin juttuihin, mihin oma silmä "sokeutuu" liiasta tuijottelusta.)

Fb ompeluryhmässä oli mahtihyvä ohje tilkkupeiton tekoon, joten ei ollut vaikeaa, vaikka aikaa kuluikin tunteja ja päiviä kaikkiaan.

Yhden palan koko on 10x10, ja aluksi tein peiton 6x12 palasta, mutta kun saumanvarat veivät peiton lopullisesta koosta niin paljon senttejä, niin lisäsin paloja niin, että niitä tuli 7x14, ja peiton koko n.60x120cm.

Tukikankaan avulla ompelu sujui mukavasti, vanhalla rautaisella Singerillä. Vaakasaumojen saumanvarat vedin leikkurilla auki, pystysaumoja en avannut. Tikkaukset tein vain vaakasaumoihin, koska taustalle laitoin trikoon (ilman tukikangasta), ja väliin pehmusteeksi fleeceä, niin olisi pystysaumojenkin tikkaus takuuvarmasti vetänyt kieroon taustatrikoon. Mutta näin tuli oikein hyvä! 

Reunat kanttasin kaksinkertaisella trikoolla, ompelemalla suikaleen ensin nurjalle, ja kääntäen sitten päällipuolelle. Vain yksi pieni ryppy tuli, enkä halunnut purkaa, koska käsityötä on, eikä ollut ollenkaan paha, niin laitoin päälle vaan "hand made with love" -merkin.

Tuli kyllä niin herkkupeitto, että vähän jo aloin epäröidä, että raaskinko luopuakaan, mutta kun lahjaksi tätä aloin tehdä, niin lahjaksi tämä nyt meni. Toivottavasti pääsee käyttöön. =)

 "Sovituskuva" otettu meidän omassa sängyssä ennen paketointia.

Tammikuussa tapahtui

Hurjaa miten vauhdikkaasti meni taas tän vuoden tammikuu!

Joulu 2016 jo jotenkin pääsi yllättämään, ja sit olikin heti perään uusivuosi.

No sit tuli Nuutinpäivä, tänä vuonna saatiin pieni nallukkakin mukaan joukon vahvistukseksi.

Mummuni täytti 85v. ♥ Saisinpa joskus itekin viettää moiset kemuni - yhtä hyväkuntoisena ja selväjärkisenäkin vielä! ;)

Kuopuksemme täytti tammikuussa jo 8v - Kääk!

Minne on kadonneet mun kaikki vauvani?

Onneksi krooniseen vauvakuumeeseen löytyy taas helpotusta lähipiiristä. =)

Pari kuukautta sitten syntyi maailmaan uusi prinsessa, ja saimmekin kunniatehtävän ryhtyä hänen kummeiksi. ♥

Pienokaiselle tein joululahjaksi neuvolakorttikannet. 

Aiemmin tein hänelle babynestin (*klik*) äitinsä hankkimista kankaista, ja koska kankaita oli vielä jäljellä, sain tehtyä samaa sarjaa nämä neuvolakorttikuoret (+vaunusuojan, mitä en tullut kuvanneeksi - ne olikin vuoden 2016 ainoat omatekoiset joululahjani).

Ristiäisiin halusin viedä kummitytöllemme jotain perinteistä kummilahjaa, joten poikkesin kultasepänliikkeessä, mutta pitihän jotain omatekoistakin saada antaa, joten virkkasin pupurätin, ja tein taulun.

Tähden halkaisija oli muistaakseni vähän vajaa 50cm leveimmästä kohtaa. 

Lankana Novita Tennessee (mitä ei ilmeisesti mistään enää saa?), ja kiva siksi, että saa pestä 60asteessa. Plus tykkään näistä väreistä, ja langan pienestä kiillosta. 

Koukku nro 3, ja ohjeen tynkää katsoin täältä *klik*.

Pupun osiin otin mallia täältä *klik* (tosin pienensin niitä vähän, kun olis tullut ihan valtava pää mun langalla, koukulla ja näillä ohjeilla).

Tällaisia tauluja olen aiemminkin tehnyt pari, toiselle kummitytöllemme *klik*, sekä veljen tytölle *klik*. Valitettavasti sen verran köyhä on mielikuvitukseni ja kehno piirustustaitoni, että kuvitus on kaikissa sama.. Oma 12v tytär kyllä oli viisas kun kysyi tämän taulun valmistuttua, että miks siinä on kuvia? Nii-i, hyvä kysymys. "Tyhjä taulu" ois tosiaan voinut kyllä olla kuvatonkin - toki teksti kuitenkin on välttämätön. ;) Mut tykkään ite ainaki hirmusti tästä just näin!

Jännää saada seurata kunkin uuden elämän polkuja - millaisia runoja, romaaneja tai lauluja niistä vielä kehittyykään. ♥