Rappusten riisunta

 Pitkästä aikaa vähän remppaa. Tai no, edes rempan alkua (lue: tuhotyöt tehty 😁).

Aika pitkä pinna oli, kun 10v (kyllä, kymmenen vuotta 😳) jaksettiin talloa urakalla sukkia rikki näissä rappusissa. Nyt se on ohi. Sukkien tuholaiset, ne viholliset ruuvit, on nyt poistettu. (Ja muistan taas arvostaa akkuporakoneen olemassaoloa. 🙏)

Kuvat on siis ennen, ja 180 ruuvin (+punaisen maton) poiston jälkeen.

Semmoset niistä nyt sit tuli. Toisaalta mulle nää rappuset kelpais ihan näinkin, mut ehkä niihin nyt jotain tarvis keksiä. Mut mitä? 🤔

Keittiön päivitys 07/2018

Vihdoin saatiin päivitettyä keittiömme vähän toimivammaksi.

Käytän enemmän kuvia, vähemmän sanoja, niin on varmasti selkeämpää. =D

Ennen-jälkeen:

Kyl nyt kelpaa!

Vanhat yläkaapit jäi viel, saa nähdä kuin pitkäks aikaa..

Suunnittelu, kalusteet ja asennus ihan naapurista, eli MaVi kalusteesta. =)
Ja höyryuuni!! Miten onkaan tähän asti selvitty ilman!? (Vaikka en viel ihan täysin osaa sitä käyttääkään, mut silti!)

Verhot ja tabletit Prismasta, Vallilan Raumaa.

(Muutama vielä vanhempi keittiökuva täällä *klik* ja täällä *klik*.)

Uusi lasi

Onko ihme, että joskus vähän ikkunat helisee? Ei.

Meidän muutama ikkuna koki lasin vaihdon, ja taisipa olla ihan alkuperäiset lasit paikoillaan, kun lasin paksuus oli huimat 1,5mm! No, nyt on makkarissakin ehjä lasi (siis yksi noista kuudesta, isompi ja sisempi), paksuutta tällä lasilla on 4mm.

Pari muutakin ikkunaa on vaihdossa, saa nähdä kuinka kallista lystiä on, eli millä aikataululla ehjät lasit vaihdetaan uusiin. 

Hyviähän ne vanhat (ehjät) lasit vielä on, mutta nyt kun kuuli tuon paksuuden, niin alkoi vähän hirvittää, kuinka helposti särkyy! Nämä vanhat lasit ovat kuulemma lyhtyihin, "aaltokuvio" ja kaikki. ;D

Makuuhuone

Pikkuremppa on niin arkipäivää, että pitää välillä oikein pysähtyä tarkastelemaan mitä on saatu taas aikaiseksi. Talomme ensiesittelyyn pääset tästä (eihän siitä ole kuin kohta 3v aikaa..). Siellä puhuin "ehkä" makuuhuoneemme paikasta, ja se siis toteutuikin.

Makuuhuoneemme ennen ja jälkeen:

Vanhat patterit pyrimme säilyttämään, ihan muutamia jouduimme uusimaan. Makuuhuoneessakin toinen patteri on vanha, toinen uusi. Ikkunat halusimme ehdottomasti säilyttää, ihanat vanhat "aaltolasit" karmeineen kaikkineen. Kokolattiamaton alta paljastunut lankkulattia haluttiin ehdottomasti jättää esiin. Pinkopahvit seinillä säilytimme, ne oli vähän haastavaa käsiteltävää, mutta saatiin uusi tapetti lopulta seinillä pysymään. Seinien kupruilu ei meitä haittaa, se kuuluu talon henkeen. =)

 

 

Kiinteät kaapit ovat ihanat, mutta valitettavasti epäkäytännölliset, niiden syvyytensä vuoksi. En silti valita, koska varsinkin hätäsiivouksissa kaapit ovat korvaamaton apu - nehän syövät tavaraa sisäänsä uskomattomat määrät. ;)

Toinen vaatekaappi muutti mukanamme vanhasta kodistamme, ja on jäänyt tuohon paikkaan, mihin se silloin kannettiin. Ehkä se vielä vaihtaa paikkaansa, jos/kun sille sopivampi paikka ilmaantuu, mutta nyt se saa luvan sopia tuohon. kivasti sekin nielee vaatteita sisäänsä piiloon.

 

Tältä näyttää siis makuuhuoneemme nyt. Olen tyytyväinen.

Eihän kukaan huomaa vielä puuttuvia ovenkahvoja (näihin vanhoihin oviin sopivia kun ei tunnu enää mistään löytyvän - aina on jokin pieni eroavaisuus, ettei sovi..).

Päiväpeitto on haussa. Joku ihana pitsinen/virkattu olisi unelma..



Talo, ja vielä kattokin esiin

Meillähän oli kevät-kesällä pihallamme oikein kunnon savotta ( *klik* ), mutta ennen-jälkeen kuvat ovat vieläkin esittelemättä, joten yritän nyt saada jonkinmoisen esittelyn aikaiseksi.

Tässä metsuri(t) hommissa, pari puuta jo saanut kyytiä (ja joo, meillä oli jo valmiina fiksusti klapipino pihassa, joka sitten jäi kaatuvien puiden alle). Ja kaikista järjettömin juttu oli, että olin juuri haravoinut pihamme (enhän voinut tietää varmaksi milloin se metsuri sitten tulee, ja hänhän tulikin lähes heti kun sain urakkani valmiiksi). No, olinpa tehnyt hyvän pohjatyön, kelpasi sinne tulla hommiin..

Kuva on otettu pyörätieltä.

Tämä kuva on lähes samasta paikasta, hiukan kauempaa vaan, ja näkyy hyvin miten piilossa talomme oli .

Voitte kuvitella jysäyksen, jonka tämän kokoluokan puu saa aikaiseksi iskeytyessään maahan. Näitä kaadettiinkin tästä talon ympäriltä n.40kpl! =O

Yksi puu pihan kulmasta piti kaataa naapurin pihaan, ja onneksi kaikki meni juuri niinkuin pitikin. Puu oli niin kiinni linjoissa, että metsurin piti kiipustaa puuhun, ja harventaa oksia aika reilusti ennen kuin uskallettiin kumota se.

Näkymä kuistilta. Meni kyllä tovi ja toinenkin, että saatiin näkymä taas tähän malliin.

Näkymä kuistilta tielle päin.

Tieviitta "Parrukuja" osuu ja uppoaa.

Yläkuva ennen, vasen alakuva kesken, ja oikea alakuva jälkeen (vaikka ei valmis, tukkipino nököttää edelleen tuolla, mutta on sentään nätti pino).

Pääsin sitten haravoimaan myös urheilukenttää!

Tämä tyyli sopii minulle:

Evääthän on retkeilyn kohokohta, ja meillä riitti astua kuistilta, ja tsadaa - oltiinkin jo metsäretkellä, ja ei muuta kuin eväät esiin. ;D

Jotkut vaan ei koskaan opi.

Tietty pihaa siivotessa (siis sitten joskus, kun ekaks oli saatu kaikki järkyttävän suuret ja painavat tukit edes hiukan nippuun) piti taas aloittaa haravointihommat. Joo, ei siinä mitään, mutta suunnitelmallisuus ei olisi pahitteeksi, koska kun haravointiurakka oli jo hyvässä vauhdissa, alettiin katon putsaus operaatioon, ja koska katto oli ihan sammaleen peitossa, voitte kuvitella oliko haravointini tulos enää kauaa nähtävissä.

Homma alkamassa, katolla paksu sammalvaippa (ja piha alta niin siistinä jo).

Yleisö valmiina - show alkakoon.

Uusi painepesuri osoittautui ihan kelpo peliksi, ja antoi sammaleille kylmää kyytiä.

Lopputulos:

Katto näkee taas vuosien jälkeen päivänvalon, ja äiti sai taas lisää haravoitavaa.

Pannuhuoneesta olkkariin

Remontti edistyy.

Nyt vähän jopa ripeämmin, koska ollaan ekaa kertaa palkattu apuvoimaakin, nimittäin putkihommiin ihka oikea putkimies. Ihana kun ei tarvitse itse lähteä kiertelemään rautakauppoja ihan ummikkona, vaan tää työmies kantaa kaikki tarvittavat mukanaan ja omaa kunnon työkalut, joten on siisti työnjälkikin.

Tässä hiukan lähtökohtaa (hankala paikka kuvata, siksi surkeat kuvat):

Vanha lämminvesivaraaja ja kattila olivat pakkasen puremat, ja siten myös käyttökelvottomat. Kattila lensi pihalle jo ennen kuin ehdin sitä kuvata.

Pannuhuone ei vielä ole valmis, mutta eilen saimme täyttää lämminvesivaraajan, ja tänään saimme Atmokseen ekan kerran tulen. Tässä kuvakollaasi pannuhuoneen edistymisestä tähän asti:

 Eli kaksi vanhaa öljysäiliötä sai väistyä pois lämminvesivaraajan tieltä. Sitten joutui mies piikkaus hommiin, ja lattian valaamiseen, jotta saatiin varaaja omaan soppeensa (siis mies sen sinne jotenkin taikoi, yksin..! ). Nyt on jo uusia putkia asennettu, ja kaikkia kivoja mittareitakin näkyy siellä täällä (joo myönnän, en ole tarpeeksi perehtynyt asiaan, jotta osaisin kertoa pannuhuoneen toiminnasta asiallisemmin).

Sormet ja varpaat on nyt ristissä, että saataisiin vielä patteriputketkin asennettua lähipäivinä (ja patterit), jotta ei ihan puuhellan varassa jouduta talvehtimaan. =/

Jotain on sentään tullut taas valmiiksikin asti - nyt meillä on olkkari!

No siis, (taas kerran) listoja vaille valmis.

Seinät vielä ammottaa tyhjyyttään, mutta eikös se ongelma poistu ajan myötä kuin itsekseen, epäilen. En halua lähteä etsimällä etsimään mitään tauluja, peilejä, mattoja yms. tilpehööriä, vaan toivon törmääväni jonain päivänä kirppiksellä sellaisiin ihanuuksiin, jotka suorastaan odottavat meille kotiutumista (mielellään puoli-ilmaiseksi, jos ei ihan ilmaiseksi). ;D

Olohuoneessa ei ollut piilotettuna niin hienoa lankkulattiaa kuin parissa muussa huoneessa..

..joten päätimme laminoida lattian samalla laminaatilla kuin yläkerran muksujen huoneitakin ollaan laminoitu ( täällä ja täällä , herttinen, jos nyt oikein selaan päivityksiäni, niin en ole ilmeisesti vieläkään saanut esiteltyä esikoisen huonetta kokonaisuudessaan, vaikka se oli eka muksujen huoneista, mikä saatiin valmiiksi.. asiaan on tulossa korjaus, kunhan saan hänet raivaamaan legonsa lattialtaan niin, että mahdun kameroineni sinne sekaan).

Olkkarin katon parissa meinasi mennä hermot lopullisesti ( *link* ), mutta kylmästi sitten vaan huidon rapisevat kohdat pois, ja vedin varovasti vain yhden ohuen uuden maalikerroksen, ja hyvä tuli (vaikken itse tyytyväinen olekaan, mutta tuskin kukaan niin tarkkaan syynää, että huomaisi saman, mitä minä itse tekijänä näen).

Vasemmalla lähtökohta, ja sitten nykyiset näkymät olkkariin astuttaessa.

Tässä näkyy tapetoinnin aloitus ja viittä vaille (tai siis pari senttiä vaille) valmis. Miten aina sattuukin niin sopivasti, että jää sentistä-parista kiinni. No, onneksi oli tapettia reilusti. Tapetti on tilattu edullisettapetit.fi:stä, täältä . Ei ollenkaan paha hinta, 8,50e/rll, ja olemme tyytyväisiä lopputulokseen.

Näkymä pariovista olkkariin (eli ruokailuhuoneesta, josta tulossa esittely heti kun joku ryökäle saa siivottua ompelukoneensa yms. sinne kuulumattomat ryönänsä pois sieltä kierumasta).

Kuvakollaasi uudesta olkkaristamme:

Pöytä on vanha, tuttavalta ostettu. Sohvaryhmä on kirppikseltä (myrkynvihreä, samettipinta, ja tummaa puuta koristeelliset tassujalat). Vanha puinen sänky on äitini edellisen kodin ulkovarastosta, ja kaipaa vähän kunnostusta. Tarkoitus olisi tehdä siitä sohva, mutta saa nähdä milloin olisi moiseen aikaa. Hirveän kokoiset kaiuttimet mies tilasi jostain, ihan ovat siis uudet ne. Vanha soitin muutti mukanamme, olen sen esitellyt täällä . Lamppu on kirppikseltä. Tumman lilat (luumut?) verhot kävin ostamassa Jyskistä, 8e/kpl, ja jopa pituus riitti hyvin. Nojatuolin viereinen kaappi muutti myös mukanamme, ja sekin on aikoinaan kirppikseltä ostettu.

Ai niin, ja viimeisin kirppislöytömme on tuo kirstu. Aivan upea ilmestys, ja se pitääkin esitellä tarkemmin:

Nainen, joka kirstua oli myymässä, kertoi että kirstun oli puuseppä tehnyt v.1936 hänen äidilleen. Hänen äidin siskolle puolestaan oli sama taitaja tehnyt sängyn. Hän itse oli nyt muuttamassa pienempään asuntoon, eikä kirstu mahtunut sinne, joten siksi oli myynnissä. Kirppis oli tässä ihan naapurissa, ja kantokahvat kunnossa, joten miehen kanssa se sitten kannettiin pikaisesti kotiimme. =)

En huomannut kuvata kirstua tyhjänä, enkä sitten jaksanut alkaa tyhjentää sitä kuvausta varten, joten kangasvarastoni (tai siis osa siitä, vaikka paljon tännekin upposi) on nyt vähän "tiellä" kuvissa. Kannen alla on "salaluukku", sieltä löytyy myös vuosiluku. Vasemmassa reunassa on lokero, johon sopii hyvin esim. virkkuukoukut tms.. ;D

Aiheeseen pikkuveli, on jo pitemmän aikaan pitänyt myös tehdä päivitystä, joten se osio tulee nyt. Kerroin täällä , miten taas kokeiltiin jotain uutta, mutta eipä siitä(kään) ollut apua, joten ne hoidot jäi siihen yhteen kokeiluun. Pariin otteeseen on ollut sen jälkeen taas tuttuun tapaan sisällä SatKs:ssa, ja nyt on taas joku uusi (reuma?)lääke kokeilussa. Jospa siitä sitten löytyisi apu..

Pikkuveljellä on leikkausaikakin tiedossa, mutta sillä vaivalla ei taida (käsittääkseni) olla yhteyttä näihin sydänoireisiin. Lääkäri oli todennut, että häntäluun seudun kipeä paise on "kaksonen"! Tai siis kolmonen sen sitten täytyy olla, koska kaksoisveli hänellä jo onkin. Kaikkea sitä tapahtuukin, toivottavasti leikkaus on helppo, ja toipuminen siitä nopeaa. Lääkärin mukaan on  kuulemma suht yleinenkin vaiva kyseessä. Tiedä häntä.

Ojasta allikkoon

Olkkarin tapetit ovat odotelleet jo muutaman viikon laatikossaan, että joku saisi aikaiseksi ne seinään liisteröidä. Olisin homman jo tehnytkin, mutta eipäs siihen voi alkaa noin vaan, koska ensin pitää käsitellä kattolistat ja katto. Katto pitää maalata, samoin kattolistat , mutta sitä ennen pitää listat vielä paperoida liisterillä.

Ei siis auta muu kuin ryhtyä tuumasta toimeen, ja alkaa hommiin.

Listojen paperointi sujui ihan ookoo.

Ja niiden maalauskin onnistui.

Tähän asti kaikki olikin vielä hyvin, ja kattokin tuli kertaalleen maalattua. Katon maalaus olikin taas yksi puuduttavimmista remonttihommista.. Varsinkin kun se pitää tehdä ihan sudilla, koska telalla ei onnistu (tela vie vanhat maalit mukanaan, katossakin siis pinkopahvi). Ei taaskaan auta, vaan pakko on katto maalata vielä uudelleen, koska lopputulos on yhden sudintakerran jälkeen kaikkea muuta kuin tasainen.

Ja kuinkas sitten käykään kun olen päässyt hiukka yli puolen välin (hel*etillisessä) urakkassani? No, kuuluu "pläts" ja "pläts". Ilmeisesti olen sutinut liian paksua kerrosta, ja maali kuivuessaan rapiseekin alas katosta suoraan lattialle! Great! Ja mikäs nyt avuksi?

En valitettavasti osaa taikoa, tai edes noitua, joten pakko aloittaa alusta, ja jotta sinne alkuun päästään, tai paremminkin alkua edemmäs, on putsattava kaikki maalit pois katosta.

Voiko tämän masentavampaa "palkkaa" saada monen tunnin urakoinnista??

Alan ihan just itkeä.

Katto oli hetki sitten jo viittä vaille valmis, ja olisin vihdoin päässyt siihen hommaan, mihin alun perin minun pitikin ryhtyä, eli tapetoimaan, mutta siihen hommaan en luultavasti tämän vuoden puolella pääsekään.

Oliskohan kattoon jäänyt yhtään koukkua, sais jonkinmoisen narun roikkuun sinne..

Kukka-amppelille siis, jos vaikka kukat piristäis.

Kakkonen on menossa parin tunnin päästä kaverisynttäreille, eikä meillä ole lahjaakaan vielä.

Tiedättekö tunteen, kun mikään - siis yhtään mikään - ei onnistu? Pienikin onnistumisen tunne kantaisi jonkun matkaa, mutta kun ei..

Kuopuskin toi juuri uutisia - kuulemma isosiskon takia (?) hänelle tuli vahinko, ja pääsi pissat housuun.

Mitä seuraavaksi?

Jos blogiini tulee nyt kuukausien hiljaisuus, niin se johtuu sitten siitä, että olen mitä mukavimmassa työasennossa tekemässä mitä mukavinta remonttihommaa, eli jynssään katosta maaleja pois. Sen jälkeen lähden soittamaan nokkahuilua kadun kulmalle ja kerjään rahaa uuteen maalipönttöön.

Loppukesä/alkusyksy

Väkisin alkaa kesä vaihtua syksyyn, mutta ei se mitään, kunhan ei pakkaset ihan vielä tule.

Remontti edistyy, joo, hitaasti, mutta varmasti.

Viime viikolla haimme lämminvesivaraajan, joka nyt makoilee autotallin lattialla. Autotalli sijaitsee kellarikerroksessa (jota en ole muuten vieläkään täällä esitellyt, pitää muistaa korjata asia joku päivä), ja siinä autotallin vieressä heti onkin pannuhuone. (Äsh, nyt huomaan, että en ole koko kellarikerroksesta ottanut "ennen" -kuvia ollenkaan (!?), joten pitääpä skarpata.)

Tässä uusi (vaikka siis käytetty onkin) lämminvesivaraajamme (joka sijoitetaan kuvassa oikealla näkyvästä aukosta sisään).

Vanhat öljysäiliöt saivat väistyä varaajan tieltä, ja mies parka joutuu piikkaamaan vielä lattiaa, että lämminvesivaraaja sopii niiden tilalle. 

Vasemmassa reunassa on siis piippu, ja kattilan paikka.

Vanhan kattilan oli pakkanen tuhonnut, joten uusi lämmityskattila oli hommattava, ja senkin kävimme viime viikolla hakemassa. Se on aikas komea, uusi Atmos lämmityskattila, ja niin pirteän punainen väritykseltäänkin. =)

Vanha kattila (pihalle jo potkittuna):

Uusi:

 Vesiboileri Like  (vähän käytetty) lähti myös Atmoksen kanssa samasta paikasta mukaamme.

Siinä se saunan nurkassa odottelee asennusta.

Ja mitäs täällä nyt on tehty. No, sitä ainaista tapettien nyppimistä riittää edelleen.

Onneksi on nää apulaiset - mitä tekisinkään ilman heitä (no, en luultavasti menis ainakaan näin isoa taloa ostaan..). =D

Millaista kissan elämää talossa vietetään?

<3

Meidän "vauvakisu" Tilli (1v) sai ekat pentunsa 2.9.2012. Siellä hoivaava emo ruokkii kolmosiaan.

Ja mitä tekee tuore isomummu (Tillin emon emo), Tikru (9v)?

 Tikru toimii ilmeisesti talovahtina..

Yritimme kesällä päästä liiasta tavarasta eroon kotikirppiksen avuin. Osin onnistuimmekin, mutta kun tavaraa oli/on niin paljon, niin on sitä edelleen.

Viimeisen kuvan taustalla näkyy pariovien takana uusi pirttiryhmämme, tai siis osa siitä. Tein löydön huuto.netistä. Pituutta pöydällä on 3,8m, joten nyt mahtuu mm. synttärivieraatkin pöydänviereen kahville.

Ainut harmitus oli kovakourainen kuljetus, jonka takia pöytälevy kärsii edelleen ikävistä naarmuista, ja yhden pöydän jalan kiinnityskohta oli murtunut. Jalan mies sai korjattua liimalla, pöydän pinta odottelee hiomista ja maalaamista, mutta onneksi löysin Jyskistä tuota maatuska vahakangasta, (jota jo kesällä ihailin, mutten malttanut ostaa, mutta heti kun tuli tarjoukseen hain sitä reilu 4m pätkän pöydällemme) ja nyt on naarmut näin piilossa. (Kuljetusfirma sentään hyvitti kovakouraisuudestaan koituneista vahingoista.)

Tässä näkyy pöydän kunto kuljetuksen jäljiltä (tosin kuva on kaukaa, eikä naarmujen syvyydet näy, mutta näkyy kuinka laajalti on naarmuuntunut, maalia lähtenyt):

Tässä pöytä katettuna kakkosen 8v kaverisynttäreihin:

Ja loppuun omat kullanmussut (rippijuhlista tulossa):

Nuo rattaat oli muuten ihan siis kertakaikkiaan pakko saada. Tilasin ne oitis (Oulusta, Pikku-Liinusta ), kun talokaupat varmistui. =)