Paitojen toinen elämä

Joitain vuosia sitten löysin Seppälästä kivan paidan. Paita näytti päällä niin kivalta, että olihan se pakko ottaa mukaan - kaikissa väreissä tietysti. Yllättäen paidassa on lepakkohihat ja leveä resori helmassa (ehkä on käynyt jo ilmi lemppari yläosani ominaisuudet). Käytin paitoja ahkerasti kesän-pari(?), mutta sitten paidat jäivät kaapin perälle, koska niiden kaula-aukot venähtivät liian avariksi. Paidat olivat kuitenkin niin suosikkeja, että en niitä minnekään malttanut hävittää, ja nyt vihdoin otin ne työn alle ja pienensin kaula-aukot.

 

Ennen-jälkeen:

Asettelin kaula-aukon sopivan kokoiseksi ja saumoroin vaan uuden "olkasauman".

Ihan ok kotipaita, mutta.. Helma ei lörpötä enää tarpeeksi, paita lyheni sen verran muokkauksessa, että näyttää päällä hölmöltä. Resorin yläreuna ylettyy liian ylös, vatsan päälle.
Jätän nämä nyt muhimaan taas kaappiin, kyllä näistä vielä jotain keksin..

Huivi-idea

Löysin aivan superin huivi-idean käsityöelämää -blogista. En ole minäkään koskaan ikinä ymmärtänyt näitä pikkuisia neliskanttisia huiveja, joilla ei mielestäni ole mitään virkaa.. Kunnes näin tämän vinkin. Nyt nämäkin huivit pääsevät käyttöön! =D

Kuopus 6v sai nyt toimia mallina.

Eli ei muuta kuin ommellaan huivin vastakkaiset reunat yhteen, ja "tuubihuivi" on valmis!

 Miksei näinkin..



Ideoita, kiitos

Osaisiko joku kiltti antaa vinkkiä - millaiset jalat näille kahdelle identtiselle penkille sopisi?

 

Oma pää lyö tyhjää.

Tietenkin penkeistä tulisi saada tukevat, etteivät ainakaan keikkaa, tai katkea jalat tms..

 

Toteutukseen pääsevän vinkin antajalle voisin keksiä jonkin kivan pienen lahjan. ;)

Tuunattu pihakeinu

Olipa kerran vanha keinu, joka kaipasi vähän ehostusta:

 

Sitten heilahti taikasauva (miehen toimesta, mut kuitenkin) - ja tsadam!

 Keinu on kuin uusi. =D

 

Kyllä nyt kelpaa taas kiikkua. Jotain tulipunaista kukkaakin kaipaisi keinu selvästi ympärilleen, kunhan nyt ensin asettuisi aloilleen (osaisikohan se etsiä itse itselleen sopivan paikan tästä pihamaalta?).

Vanhoille kuulokkeille uusi elämä

Lapset saivat vanhan kannettavan radio-/kasettisoittimen, ja löytyipä vielä siihen sopivat kuulokkeetkin. Kuulokkeet ovat myös vanhat, mutta toimivat AKG -merkkiset luurit. Muuten hyvät, mutta pehmusteet puuttuivat (vähemmän hienosti oli aikoinaan tuunatut, ilman pehmusteita jollain ihan hirveällä liisterillä kamalat likaiset kankaan palat isketty suojiksi..). No, kuulokkeet nyt oli sitten ihan pakko saada käyttökelpoisiksi, joten ei auttanut muu kuin ryhtyä tuumasta toimeen - näin sen tein.

 Lähtökohta:

 

Riisutut luurit:

 

Työvaiheita:

Eli mustasta trikoosta kaksi pyöreää palaa, joiden väliin ompelin kiinni levyvanusta leikatun hiukan kankaita pienemmän pyöreän palan. Ompelun avuksi tein valkoiselle paperille jäljennöksen luuriosan koosta, ja ompelin paperin ohi. Sitten ompelin 6mm leveää mustaa kuminauhaa paininjalan etäisyydelle äskeisestä ompeleesta, kuminauhaa samalla venyttäen niin paljon kuin mahdollista. Tämän jälkeen leikkasin sisemmän kankaan ihan kuminauhaompeleen vierestä, ja ulomman kankaan reunaan harsin käsin langan, jonka sitten lopuksi vedin tiukkaan kuulokkeet ympärille. Valmis. Oikeanpuoleiseen kuulokkeeseen jäi kangasta hiukan liikaa, mutta ei kuulemma haittaa mitään, ei enää ehtinyt korjata asiaa kun piti saada äkkiä käyttöön. =)

 

Tällaisia on kiva tehdä, kun saa äkkiä valmiiksi, ja vieläpä onnistuneesti (toki aina parantamisen varaa löytyisi, mutta nyt kelpaa näin).



Tuttinauhojen tuunaus

Tein löydön kaapin perukoilta.

Olin jemmannut sinne aiemmin tekemäni tuttinauhat ( *klik* ), joihin piti tehdä pikku parannus (kiitos vielä testaajille - Maiskulle ja hänen pojulleen), mutta inspiraation puutteen takia luultavasti ne oli täysin unohduksissa - poissa silmistä, poissa mielestä. No, nyt kun ne löysin, oli pakko hoitaa asia pois päiväjärjestyksestä. Ja koska tuttinauhat olivat alunperinkin ekoteko, halusin tehdä myös korjauksen samalla periaatteella, joten kaivoin Tikkani esiin. Työhuoneeni on juuri työn alla (lattiakin nyt puuttuu), joten piti lainata kakkosen huonetta (vaikka sielläkin oli putkihommat kesken, tavarat sikin sokin, mutta sekaan vielä mahtui).

Tulevan työhuoneeni lattian alla menee myös putkia, joten lattia menee uusiksi.

Hyvin sujui tuttinauhojen fiksaus tässä.

(Kuopus on todellinen linssilude, aina kameran edessä..)

Nyt on kuminauhoja tiukennettu sen verran, että tutit pysyy varmasti napakasti nauhoissaan, eikä pikkunykäisystä irtoa.

Eipä meillä näillekään ole käyttöä, eli todennäköisesti löytyvät nämäkin kohta Putiikistani . =)

"Uusi" makuupussi

Olen aiemmin tehnyt yhden makuupussin tuunauksen , ja samalla kun Ikeasta ostin silloin sen päällyskankaan, ostin myös toista kangasta, johon ihastuin. Nyt sain aikaiseksi tehtyä siitäkin kankaasta makuupussin. Tämä onnistui hyvin, ja sainkin pitkästä aikaa sellaisen täydellisen onnistumisen fiiliksen, josta usein haaveilen, mutta harvemmin sen saan kokea (jokin ihan minimaalinen pikkujuttukin saattaa olla este tälle täydelliselle fiilikselle - juu nou). ;D

(Kamalat taitokset nyt näkyy kuvissa ihmeen selvästi, pari päivää on kapissa ollut siististi viikattuna.)

Tälläkertaa en tuunannut vanhasta makuupussista, vaan vanhasta peitosta. Vanhan makuupussin avustuksella leikkasin sekä peitosta että tuosta Ikean päällikankaasta sopivat palat, ja kaivoin kätköistäni yhden mustan n.17cm pitkän vetoketjun (uusi, en muista mistä), sekä mahdollisimman pitkän vetoketjun, ja sillä on nyt mittaa n.105cm. Näissä makuupusseissa kun on normaalisti 115cm pitkä (musta) vetoketju, mutta tuntuu olevan aika kiven takana saada mistään sen mittaisia ketjuja (varsinkin, jos ei ole valmis pulittamaan moisesta 13e+postikulut!). Tämän ketjun olen ostanut paikallisesta liikkeestä, Vaatekorjaus&Ideapaja Pilvilinnasta, Merjalta. Tästä kuvasta näkyy, miten vetoketju asettuu yläreunasta:

Mielestäni tulee tarpeeksi ylös vetoketju näinkin. Ja voishan tuohon vielä jonkun nappi/nepparisysteemin tehdä, jos haluaa vielä ylempääkin kiinni saada, mutta tuskin on tarvis.

Edellisen makuupussin tuunauksesta viisastuneena tein tämän ihan ilman ohjeita, ja laitankin nyt tähän muistiin miten tämän tein.

Ihan ekaks kantsii ommella merkit (jos siis sellasia ylipäänsä aikoo). Mä valkkasin nyt tollasen kokonaan ommeltavan merkin sen saumaan ommeltavan sijaan, kun ei täs oikein olis ollu merkille sopivaa saumaa missään.

Laitetaan päälli- ja sisäkangas (mulla nyt tässä peitto) oikeat puolet vastakkain.

Asetellaan kankaiden väliin vetoketjut hammastukset sisään päin, ja vetoketjujen oikeat puolet päällikangasta vasten.

Vetoketjujen pohjukat kannattaa ommella käsin, koska koneella se ei onnistu (siis minä en ainakaan onnistu, koska aina menee ommel väkisinkin jostain kohtaa vetoketjusta huti, ja aukkohan siihen ilmastyy kun pussin kääntää oikein päin).

Kannattaa aloittaa ompelu pitkän vetoketjun pohjukasta, ja lopettaa sen vetoketjun päätyttyä.

Kun pitkä vetoketju on kummaltakin puolen ommeltu, kannattaa tarkistaa oikealta puolelta, että meni niinkuin piti (jos ei, niin tässä vaiheessa asia on vielä helppo korjata).

Sitten mallaillaan, ja varmistetaan, että pussin päällinen kohtaa sisäkankaan (jos ei kohtaa, laitetaan kohtaamaan), ettei tule ryppyjä matkaan.

Pienempi vetoketju ommellaan toiselta puolelta samaan tapaan aloitten kuin isompikin, eli vetoketjun pohjukasta, ja ommellaan ihan kiinni sinne asti, mihin äsken jäätiin. (Ja tietty taas työnjäljen tarkistus heti perään.)

Sitten tulee kohta, jonka ihan itse keksin (joo, minullakin joskus välähtää). Koska edellisessä makuupussissa jäi lopputuloksessa itseäni häiritsemään kääntöaukko, joka tuli vetoketjujen väliin, siihen "aukon" reunaan (pussin ollesssa kiinni siis), niin nyt halusin aukkojen reunat siisteiksi, ja siksi keksin yrittää jättää kääntöaukon makuupussin yläreunaan, pienemmän vetoketjun kohdalle. Onnistui mainiosti, joten tällä tyylillä teen jatkossakin!

Pussi voidaan nyt jo kääntää oikein päin, koska mielestäni on hermoja raastavaa yrittää tehdä kääntöoperaatio jostain mahdollisimman pieneksi jätetystä aukosta (ja vielä niin helläkätisesti, ettei saumat ympäriltä ratkea rytäkässä).

Ompelu "nurjalta puolelta" onnistuu vielä hyvin (onhan aukko iso, vaikka työ nyt asetellaankin ompelukohdan osin siten miten se oli ennen kääntöä - ymmärrettävissä?), joten ommellaan pienemmän vetoketjun toinen puoli, mutta siten, että päällikangas jää pois pelistä, eli ommellaan vain vetoketju kiinni sisäkankaaseen (mulla siis nyt siihen peittoon). Vetoketjun jälkeen stop.

Sitten ommellaan samaan tapaan vetoketjujen välinen osuus kuin toiseltakin puoleltakin tehtiin. (Pussi on siis jo oikein päin, mutta pienemmän vetoketjun aukon kautta onnistuu ompelu "nurjalta" tähän asti).

 Nyt voidaan tämän aukon reunat yrittää saada vielä pienemmän vetoketjun kummastakin päästä muutamalla ompeleella siististi "alkuun". Kun ei enää onnistu, käännetään pussi kokonaan oikein päin, ja ommellaan aukko umpeen (ja se menee ihan itsekseen siistiksi, miten ihanaa).

Muodon vuoksi ommellaan vielä vetoketjun toinenkin puoli samanlaisesti "päältä" (vetoketjun pohjukkaa ei kantsi, menis vaan hermot, ja on hyvä ilmankin).

Valmis!

Jossain ohjeistettiin, että voi hurauttaa vielä ompeleet pussin poikki pitkittäis suunnassa, että kiinnittyy kaikki kerrokset, mutta ite tykkään, että saa olla muhkeempi ilman ompeleita, ja joku mainitsikin, että ilmahan se siellä välissäkin lämmittää, joten ei turhaa työtä mulle, kiitos. =D

(En tosin tiedä, että mitä teen makuupussilla, meillä kun on kasvettu siitä jo ulos, mutta kun niin tykkään näitä tehdä. Tämä löytyy luultavasti lähiaikoina Putiikistani .)

Housuille jatkoaikaa

Esikoisen (2.lk) housut ovat nykyään kovalla koetuksella, varsinkin polvista (konttaavatko ne siellä koulussa?) Parit pöksyt ovat taas jatkoajalla (tuskin enää kyllä kouluun kelpaavat jalkaan, mutta kotipihalle sit jalkaan).

Ulkohousut ennen:

Jälkeen:

Paikat on cordura -kangasta, tilattu Shelbyltä, joten toivottavasti nyt kestää sen aikaa kun housut vielä jalkaan mahtuu.

Toisetkin housut sai polvipaikat, ennen kuva jäi ottamatta, mutta voitte kuvitella puhki kuluneet polvet. Tällaiset yksinkertaiset paikat oli nopsat tehdä.

Näihin verkkareihin olikin huomattavasti helpompi ommella polvipaikat kuin noihin ulkkareihin, jotka tuotti hankaluuksia kun piti pyöritellä paksua kangasmöykkyä polven kohta paininjalan alle pujoteltuna.. Aikomukseni oli reunat siksakata, mutta saa suoraommel nyt kelvata (ja kestää!).

Makuupussin tuunaus

Olen kauan jo haaveillut makuupussin tuunauksesta, ja nimeenomaan tällä ikean kuosilla. Nyt sen tein! Voi sitä onnistumisen tunnetta, kun sain pussin valmiiksi. Kunnes huomasin jotain, ja olin jo heittää koko pussin pesään. Sitten ajattelin, että ei kai auta kun purkaa koko hoito taas alkutekijöihin, mutta lopulta kuitenkin kuvasin tekeleen, ja ajattelin yrittää, jos voisin elää jotenkin tämän kanssa. Myönnän olevani tekeleitteni kohdalla perfektionisti.. Tämän pussin kohtaloksi koitui uuden kuosin läpi näkyvä vanha päällinen! Siis noiden valkoisten osien kohdalta.. Olen niin pettynyt lopputulokseen, näin kuitenkin uskomattoman paljon vaivaa. Kuvittelin homman olevan ihan piece of cake, ohjeetkin niin hyvät, sekä tosimummon että Ninnun ohjeita sovelsin. Vetoketjun päät oli välillä yhtä tuskaa (joo, ohjeissa mainittiinkin, että ne kohdat kannattaa ommella käsin, mutta enhän minä viitsi, kyllä ne koneellakin saa..). Lopuksi oli ommeltava kääntöaukko umpeen, ja sekin oli uskomattoman vaivalloista, eikä lopputulos ole mieluinen. En nyt oikein tiedä, että mikä fiilis olisi. Edelleen vähän mietin, että jos purkais koko hoidon, ottais sen vanhan päällisen sieltä välistä pois. Harmittaa kyllä vietävästi, että en ottanut sitä heti pois, mutta kun siitä olis pitänyt avata tikkaukset, ni jätin paikoilleen..