Trikoinen kettutunika itselleni.
Ketturaportti on jo hyvän tovin odotellut pääsyä käyttöön, mutta nyt hoksasin sopivan kaavan tähän tarkoitukseen, joten oli aika tarttua härkää sarvista. Raportin koko vaatii vähän kikkailua, jotta sen saa aikuisen vaatteeseen sopimaan, ja tämä kaava oli siis just passeli tälle ketulle.
Kankaat: Harmaa
Kangaskapinalta (ihanan pehmoinen laatu) puuvilla-elastaanitrikoo (96%/4%).
Kettu siis jo aikoja sitten Selialta, täällä näkyvillä koko raportti;
*klik* .
Pääntiellä musta resorikantti.
Kaava: Hartiat ja etukappaleen leikkaus yläosasta Ottobren Hide away (2/2017). Hihat kainalosta alaspäin pidennetty Ehta kaavasta, ja sekä etu- että takakappaleiden sivusaumat otin jo aiemmin muokkaamastani Ehtakaavasta (takakappaleesta varsinkin olen ottanut reilusti sisään, jotta sain selkäpussin minimiin). Selkäpuolesta ei nyt kuvaa tullutkaan, mutta hyvin istuu.
Jos oikein alkais viilata (niinkuin meikäläisellä yleensä on tapana), niin ehkä inan vois yrittää suurentaa ry.. Pienet viikset kun jäi, mut ei kyl pahat ollenkaan.
Etukappaleen leikauksen alaosan muokkasin, koska halusin nuo taskut upottaa noin poikkisaumaan.
Poikkisaumaan piilotettuun taskuun löysin hyvän ohjeen
Nuunelin blogista.
Vielä vaihekuva taskujen ompelusta, ni ens kerralla ei tarvi enää pähkäillä.
Kolmonen muistutti aamupäivällä kaverisynttäreistään (mitkä on nyt parhaillaan), että sinne tarvii verkkarit (no joo, ehkäpä collaritkin ois käynyt, mut kun kutsussa nyt oli verkkarit mainittu..), ja kuis ollakaan hänel ei nyt ollu verkkareita (edelliset käyneet caprimittasiksi..), joten ei auttanut muu kuin alkaa hommiin.
Onneks sattui oleen verkkakangasta just hollilla, kun viimeviikolla sain sellasen reilumman palan (matonkuteeks, mut tähän käyttöön nyt paremmin sopi), ja jokin aika sit sarjoin Saimi (ob 1/2009) housukaavasta suurennoksen, eli kaavakin löytyi heti valmiina, niin ei näissä sit kauaa kestänyt valmistua.
Saimikaavaa siis pidensin ihan reilusti, kun en laittanut resoria lahkeeseen, vaan taitoin kuminauhakujan. Vyötärölle laitoin taas meidän lempparia - leveää pehmoista kuminauhaa. Ihan ryppyiset ovat, mut enpä alkanut silitellä. Sovituskuvaakaan en ehtinyt räpätä, mut ainakin poikaselle hyvin kelpas, ja sopivat kuulemma oli.
Kylläpä helpotti oloa saada kunnon flow viikonlopun ompeluissa. Loput tuotokset postaan perästä jos/kun ehdin ja muistan.. =)
