Vesiputouskauluksellinen maksimekko #2

Tein tässä taannoin ekan maksimekkoni, joka löytyy täältä *klik* .

Siitä tuli niin ihana, että päätin tehdä samalla kaavalla toisenkin moisen.

Ja voi riemua - tämäkin onnistui! =D
Kangas: trikoota, aikoinaan Jättirätin alelaarista bongattu.

Tosin ei ihan yhtä pikaseen valmistunut kuin eka, koska meinasi tulla mutkia matkaan, mutta loppu hyvin - kaikki hyvin.

Eka maksimekkoni oli lycramaista kangasta, tämä ihan trikoota, eikä jousta ihan niin hyvin, joten päätin jättää varuiksi hiukan väljyyttä. No, se sitten kostautui selässä, ja mekosta tuli "säkki".

Ei nyt ihan katastrofi, varsinkin jonkun neuleen kanssa ok, mutta minulle kuitenkin liikaa.. Nou nou.

Aloin neulailla selkää, ja koin eräänlaisen WAU -elämyksen.

Olen siis tähän asti pystynyt "oikaisemaan"/välttämään kaikki "turhat" vekit ja muotolaskokset, mutta nyt ei auttanut muu kuin kokeilla - vieläpä trikooseen. 

Otin siis rinnan alta kummastakin sivusaumasta n.sentin sisään (eli n.2cm/puoli, ympäryksestä lähti siis n.4cm), ja tein lisäksi muotolaskokset(? jos niitä nyt niiksi kutsutaan, mutta nuo kaksi pystylaskosta kuitenkin), koska tajusin sentään, että liian kankaan hävitykseen ei olisi selkärypyn poisto auttanut, koska kangasta on liikaa vain selän keskiosassa leveyssuunnassa. Aluksi tein liian lyhyet laskokset, joten jatkoin niitä vähän alemmas, kunnes sovituksessa huomasin, että pitää jatkaa vielä ylemmäskin, ja lopulta laskokset ylettyy n. pepun päältä melkein lapaluihin asti.

Onneksi kankaan kuviokaan ei suuremmin kärsinyt.

Aika huima ero tuli alkuperäiseen! Nyt todella istuu päälle. =)

Nyt onnistui kuviokohdistuksetkin jopa molemmin puolin! 

Tää flow sais jatkua nyt piiitkäään. =D

Maksimekko vesiputouskauluksella

Ihanaa!

Vaihteeksi taas visio ja toteutus kohtaavat täysin.

 Kankaan olen joskus jo hyvän aikaa sitten bongannut Rauman Jätti-Rätin alelaarista, on aivan ihanaa, ohutta, liukasta, laskeutuvaa, joustavaa materiaalia, sellaista uikkarimaista. Tän voi oikeesti vaan tipauttaa päälle, ei tarvii asetella mitenkään. Hyvä on. Ihan paras on!

Kaava on sama kuin aiemmin esim. täällä , mutta helmaa vain pidennetty (ehkä inan on liian pitkä, selviää käytössä, mutta kun en voi sietää sellaista nilkkamittaa, niin varuiks jätin reilusti pituutta vielä). Ja tämä kylki sopii kuvattavaksi - meni kohdistuksetkin nappiin (toisella puolella ei ihan mennyt, mutta se ei nyt kyllä haittaa mitään (huomaa, opettelen olemaan vähän vähemmän itsekriittinen..).

Vielä kun joku siivois, ja pilvet väistyis pois auringon edestä, niin vois vähitellen juhannus jo alkaa! =D 

Vesiputouskaulus mekko holkkihihoilla

Itselleni mekko.

Kaava: Sama kuin aiemmin täällä . Istuu takaakin ihanasti, kiitos selkärypyn poisto vinkistä Ti ! Ensin aioin tehdä hihattoman version, mutta päädyin kuitenkin pieniin holkkihihoihin. Helma olisi saanut olla enemmän viisto, mutta kelpaa näinkin.

Kangas: Jättirätin alelaarista (ylläri ylläri) löytynyt trikoo.

Nythän vois sit jo kesäkin alkaa.. =)

Kesäistä paitaa

Lisää itselleni vaatetta.

Kaava: Sama kuin aiemmin täällä . Kaavan pohja siis Onion 2035, koko S, mutta olen muokannut sitä itselleni sopivammaksi. Etumukseen olen tehnyt lisätilaa rinnoille, ja takaa olen poistanut selkärypyn. Selkärypyn poistoon löysin huippuhyvät ohjeet Tehtaamo -blogista, täältä . Helmassa taas leveä kangasresori.

Kangas: Jättirätin alelaarista. Aivan ihanaa ohutta laskeutuvaa trikoota, Juuri passeli vesiputuskaulukselle.

 

Sopii kivasti monien housujen kanssa. =)

Vesiputouskauluksellinen lepakkohihatunika sivurypytyksellä

Tällä kertaa lähtökohtana oli sama kaava kuin edellisessä versiossa täällä , mutta lopputulos on kuitenkin aika erilainen. Tunika muokkaantui matkan varrella ihan omanlaisekseen - en tiedä mitä tapahtui, ihan kuin kangas olisi sanellut minulle mitä vaatii seuravaksi minun tekevän..

 

Tällä kertaa muistin jättää kaula-aukkoon "kääntövaran" (minkä edellisestä unohdin), ja tein sen nyt näin:

Etukappale taitettuna siis tämän näköinen:

 

Helmaan leikkasin jo valmiiksi samasta kankaasta sellaisen leveän "resorin", mutta kun kokeilin paitaa etu- ja takakappaleet yhdistettyäni, totesin, etten haluakaan tähän resoria. Sen sijaan paita vaatii jotain, mutta mitä?

Sitten sain idean! Tähän on pakko tehdä sivurypytys. Purin toisen kyljen saumaa, ja saumorin kappaleiden reunat siistiksi. Ompelin ompelukoneella kappaleet takaisin yhteen siten, että saumanvaroista sain tehtyä kujan nauhalle (sekä etu- että takakappaleelle siis). Nauha on saman kankaan reunasta leikattu reilun sentin levyinen suikale, ja se rullaantuu automaattisesti "nauhamaiseksi".

 

Taas peilailin paitaa, ja mietin, että mitä se nyt vielä minun haluaa itselleen tekevän, kun jotain edelleen selvästi kaipaa. Selkä jotenkin pussitti ikävästi, telttamainen efekti. Ei muuta kuin framilonia pätkä keräämään ylimääräinen lepattava kangas nätisti laskeutumaan oikeisiin uomiin, ja valmis!

(En tarkentunut ulos kuvattavaksi, joten anteeksi pimeät kuvat.)

Ihania tällaiset rennot ja mukavat vaatteet, joista voi olla varma, etteivät jää kaappiin pyörimään turhakkeina. En edes muista milloin olen viimeksi kaupasta ostanut paitoja itselleni, koska olen päättänyt käyttää jo olemassa olevia (mistä suurin osa on juurikin kaapin perällä syystä tai toisesta, vain pari käytössä). Olen haaveillut itse tekeväni omat paitani, ja nyt se alkoi! =D



Lepakkohihapaita/-tunika/-mekko vesiputouskauluksella

Onnistuin - lähes täydellisesti! =D

 

Aiemmin tekemääni lepakkohihatunikaani ( täällä ) jo kaavailin vesiputouskaulusta, mutta päädyinkin silloin (onneksi) venepääntiehen. Nyt toteutinkin sitten samasta kaavasta vesiputouskauluksellisen version oikein ihanasti laskeutuvasta kankaasta. Pituutta lisäsin tähän hieman, joten menee ainakin mökkimekkona kesällä. Muistaakseni tämäkin Jättirätin alelaarista joskus ostettu, tosin näytti nyppyyntyvän jo ekan pesun jälkeen..=(

Pitkän googletuksen tuloksena löysin ihan huippuhyvän vesiputouskaulusohjeen YouTubesta täältä ja sovelsin sitä omiin tarpeisiini..

Onnistuin vain "lähes" täydellisesti, koska tein pikkumokan. Unohdin tehdä kaula-aukon etukappaleeseen sen taitoksen ennen kankaan leikkua, joten tuli tosi maltillinen vesiputous, mutta onneksi se ei haittaa - tällä kankaalla pusero toimii näinkin. =)
*pst* Takakappaleeseen ei muutoksia vesiputouskauluksen takia.

Ompeluvaiheessa kuitenkin taitos oli tehtävä, jotta jonkinmoista vesiputousta edes syntyisi, joten onneksi paita on löysä, ja oli varaa napata ihan siitä vaan hiukan taitokseksi näin:

 (Jos kuvasta ei saa selkoa, niin siinä on siis oikeat puolet vastakkain, alla etukpl. Päällä takakpl ja sen kaula-aukon lopusta saumuroin "olkasaumaan" n.20cm etuppaletta noin taitetusti, jolloin takakpl jäi sinne väliin. Ehkä ei saa kyllä selityksestäkään selkoa..?)

Kiva, kiva, kiva! =D