Talo, ja vielä kattokin esiin

Meillähän oli kevät-kesällä pihallamme oikein kunnon savotta ( *klik* ), mutta ennen-jälkeen kuvat ovat vieläkin esittelemättä, joten yritän nyt saada jonkinmoisen esittelyn aikaiseksi.

Tässä metsuri(t) hommissa, pari puuta jo saanut kyytiä (ja joo, meillä oli jo valmiina fiksusti klapipino pihassa, joka sitten jäi kaatuvien puiden alle). Ja kaikista järjettömin juttu oli, että olin juuri haravoinut pihamme (enhän voinut tietää varmaksi milloin se metsuri sitten tulee, ja hänhän tulikin lähes heti kun sain urakkani valmiiksi). No, olinpa tehnyt hyvän pohjatyön, kelpasi sinne tulla hommiin..

Kuva on otettu pyörätieltä.

Tämä kuva on lähes samasta paikasta, hiukan kauempaa vaan, ja näkyy hyvin miten piilossa talomme oli .

Voitte kuvitella jysäyksen, jonka tämän kokoluokan puu saa aikaiseksi iskeytyessään maahan. Näitä kaadettiinkin tästä talon ympäriltä n.40kpl! =O

Yksi puu pihan kulmasta piti kaataa naapurin pihaan, ja onneksi kaikki meni juuri niinkuin pitikin. Puu oli niin kiinni linjoissa, että metsurin piti kiipustaa puuhun, ja harventaa oksia aika reilusti ennen kuin uskallettiin kumota se.

Näkymä kuistilta. Meni kyllä tovi ja toinenkin, että saatiin näkymä taas tähän malliin.

Näkymä kuistilta tielle päin.

Tieviitta "Parrukuja" osuu ja uppoaa.

Yläkuva ennen, vasen alakuva kesken, ja oikea alakuva jälkeen (vaikka ei valmis, tukkipino nököttää edelleen tuolla, mutta on sentään nätti pino).

Pääsin sitten haravoimaan myös urheilukenttää!

Tämä tyyli sopii minulle:

Evääthän on retkeilyn kohokohta, ja meillä riitti astua kuistilta, ja tsadaa - oltiinkin jo metsäretkellä, ja ei muuta kuin eväät esiin. ;D

Jotkut vaan ei koskaan opi.

Tietty pihaa siivotessa (siis sitten joskus, kun ekaks oli saatu kaikki järkyttävän suuret ja painavat tukit edes hiukan nippuun) piti taas aloittaa haravointihommat. Joo, ei siinä mitään, mutta suunnitelmallisuus ei olisi pahitteeksi, koska kun haravointiurakka oli jo hyvässä vauhdissa, alettiin katon putsaus operaatioon, ja koska katto oli ihan sammaleen peitossa, voitte kuvitella oliko haravointini tulos enää kauaa nähtävissä.

Homma alkamassa, katolla paksu sammalvaippa (ja piha alta niin siistinä jo).

Yleisö valmiina - show alkakoon.

Uusi painepesuri osoittautui ihan kelpo peliksi, ja antoi sammaleille kylmää kyytiä.

Lopputulos:

Katto näkee taas vuosien jälkeen päivänvalon, ja äiti sai taas lisää haravoitavaa.