Helppo ja herkullinen gratiini

 Ihan vaan itellenikin muistiin, että miten helposti saa hyvää sapuskaa. 🫠 Vihaan ohjeita mitkä on tyyliin "sitä sun tätä, oman maun mukaan, uunia testaamalla lämpötila ja aika.. jne.". No, tähän vuokaan tulee kyllä just sitä sun tätä, mitä jääkaapista milloinkin löytyy 😅, oman maun mukaan, mikä itelle maistuu 🤷🏻‍♀️. Uuni saa olla esilämmitetty 200(-225) asteeseen, ja uunissa voi pitää n. 20-40minuuttia (riippuen vuokaan laitettavien kypsyysasteesta, onko esikypsennettyä vai raakaa). No mutta, tälläkertaa siis kuvan vuokaan tuli (voidellulle) pohjalle ensin herkkusieniä. Oli niin suloisia pieniä sieniä, että sai laittaa kokonaisina. Hetken paistoin ensin pannulla, ja sitten kippasin vuokaan. Tämän jälkeen silppusin samalle pannulle pekonia, ja kippasin kypsät pekonipalat sienien päälle. Hetken pyöräytin pannulla pekonin rasvassa vielä kukkakaalia ja parsakaalia, mitkä pääs myös vuokaan. Seuraavaksi raaka sipuli silputtuna, sekä purjoa, aurajuustoa ja voimakasta koskenlaskijaa pieninä paloina sinne tänne, vähän jokapuolelle. Lopuksi koko komeuden päälle purkki ruokakermaa ja viimeiseksi peittely juustoraasteella. Tämä sapuska oli 200 asteisessa uunissa 20 minuuttia, ja se oli passeli aika. Kukkakaali ja parsakaali eivät olleet kovia, mutta niissä oli kuitenkin mukavasti jäljellä purutuntumaa, eivät menneet mössöksi. Mitään mausteita en erikseen laittanut, ja silti tuli niin maukasta, että meinas viedä kielen mennessään. 😋

Kannattaa testata! (Uskallan väittää, et menee vhh ruokavalioonkin.) 😛

Kieppi ja Kiertis kierrättää

 Kuulin pari päivää sitten, että Eurassakin on oma kierrätyskeskus. (Voi kunpa vielä joskus tänne Lappiinkin moisen oman saisimme. 🙏) Eurajoella on Eurajoen kierrätyskeskus Kieppi ollut toiminnassa jo joitain vuosia, ja se onkin tullut tutuksi. 👍 Eipä ole edes Raumalla omaa saman periaatteen kierrätyskeskusta. Sellaista siis missä raha ei liiku, vaan tavara vaihtaa omistajaa ihan ilmaiseksi - tarpeeseen (ei myyntitarkoitukseen!). Aivan huippua. 💯

Eurajoen kierrätyskeskuksen aukioloajat ovat tosi haasteelliset työssäkäyville, koska on avoinna ma-to klo 9-16 ja perjantaisin klo 9-15. Sentään joka kuun eka lauantai (ei pyhäpv) on lisäksi avoinna klo 10-14, niin edes kerran kuukaudessa on mahdollista työläistenkin paikanpäällä käydä tavaraa viemässä ja tarjontaa katsastamassa. Euran kiertotalouskeskus Kiertis taas on auki vain ti-to, mutta aukioloajat ovat suotuisammat työssäkäyvillekin. Ti ja to klo 12-17 ja keskiviikkoisin klo 12-18. Tilat Eurassa ovat entisessä päiväkodissa, joten sinne on kivasti saatu osastoittain tavaraa esille, väljemmin kuin Eurajoella, missä tila on huomattavasti pienempi. 

Suosittelen lämpimästi tutustumaan sekä Eurajoen kierrätyskeskus Kieppiin (Linnaintie 1), että Euran kiertotalouskeskus Kiertikseen (Pappilanharjuntie 2). "Vie mennessäs - tuo tullessas." 👌

Eurajoen kierrätyskeskuksesta ei mulla nyt kuvia ole, mutta niitä löytyy heidän fb sivuilta täältä *klik* . Eurasta sen sijaan tuli parit kuvat napattua kun nyt ekaa kertaa siellä poikkesin. Säkillisen tavaraa vein.. ja jonkinverran sieltä mukaankin tarttui. 😅 Mutta niin sen kuuluu mennäkin, kierrätystä kierrätystä. 🤗

Ulko-oven jälkeen on vastassa vaaka, missä punnitaan niin kaikki sinne tuotu tavara, kuin sieltä lähteväkin tavara. Moni on ihmetellyt, että noinko sinne voi vaan tavaraa viedä. Vastaus on kyllä. Kunhan tavara on ehjää ja siten hyväkuntoista että siitä voisi olla iloa vielä jollekin. Vielä useamman suusta olen kuullut pohdintaa, että mikäli sinne ei vie mitään, niin saako sitten sieltä mitään mukaansakaan ottaa. Kyllä saa. Mieluusti. Normi "kassan kautta ulos" on näissä kierrätyskeskuksissa "vaa'an kautta ulos". Ja vielä kerran: raha ei liiku, tavara on ilmaista. 

On astioita.

Pulloja, purnukoita, yms..

Lamppuja.

Vaatteita.

Kenkiä.

Lastentarvikkeita ja leluja.

Pelejä ja kirjoja.

Verhoja, vhs-kasetteja, dvd-levyjä, kukkaruukkuja jne..

Mm. laukkuja, tauluja, lehtiä, kankaita, kuteita, jotain lankojakin..

Toisen roska on toisen aarre. ♻️ Todelliset roskat on kyl jokaisen ihan itse syytä hävittää, eli vain ehjää ja käyttökelpoista tavaraa kierrätykseen! 🙏

Akryylimaalauksen alkeet

 Maailmaakin valloittanut kivimaalausharrastus on löytänyt myös meille. Kuinka mukavaa puuhaa onkaan! Ja yllättävän koukuttavaa. 😁 Sopii myös kaiken ikäisille ja kaiken tasoisille maalareille! 🤗

Luonnosta löytää kiviä, jokaisenoikeudella saa ottaa mukaansa. Täällä esim. tarkennus asiasta, *klik* . 🪨

Ensiksi kivi on syytä pestä hyvin, jotta maali/tussit tarttuvat kunnolla. 💦 

Kiven kuivuttua voi siihen alkaa maalata/piirtää suoraan, tai sen voi pohjamaalata. Esimerkiksi gesso on hyvä pohjamaaliksi. 🖌 Maalaukseen pitää valita akryylimaaleja ja akryylitussit ovat myös käteviä. 👌

*Muoks* Nyt luin, että ulkokäyttöön maalattavia kiviä ei kannattaisikaan pohjamaalata gessolla, joten valkoinen akryylimaali lieneekin parempi vaihtoehto! (Gessolla pohjamaalatuista saattaa säänmuutoksissa ilmeisesti lähteä maali jotenkin kuoriutumaan irti. 🤔 )

Pohjamaalin kuivuttua voi päästää mielikuvituksen valloilleen ja antaa luovuudelle vallan. Tai sitten (jos on yhtä mielikuvitukseton kuin minä) niin voi googlettaa jonkun kivan kuvan ja toteuttaa sen mallista. 😇

Meillä on tapana levittää pöydän suojaksi ihan tähän tarkoitukseen uhrattu (pyyhe)liina. Siihen on kätevä sutiakin välillä kuivailla. Vettä on hyvä olla hiukan lähettyvillä, meillä pienessä mukissa/pilttipurkissa, ettei pääse maali missään välissä kuivahtamaan sutiin, vaan sen voi välillä virauttaa puhtaaksi. Maalialustaksi sopii esim. jäätelörasian muovinen kansi (paremmin kuin pahvilautanen), siitä saa yllättävän hyvin lopuksi jo vähän kuivahtaneetkin maalit vielä irti ja käytettyä samaa alustaa uudelleen. ♻️

(Mörkö oli mun ihan eka tuotos. 🥰)

Ilmojen sallitessa on ollut huippua maalailla myös kuistilla. Aika kuluu siivillä kun on mukavaa tekemistä, tunti menee yht'äkkiä. Jotenkin terapeuttista. Voi tehdä yksin, mut ihanaa puuhastelua myös porukalla. 🥰

Kun kivet on maalattu/piirretty valmiiksi, pitää ne vielä lakata, jotta tehty työ säilyisi mahdollisimman pitkään hyvänä. Ennen lakkausta kivien pitää antaa kuivua kunnolla. 🌬

Lakkaukseen on olemassa niin siveltäviä kuin suihkutettaviakin lakkoja. Itselläni on spray versio, ja se operaatio pitää siis tehdä ulkona. Alustaksi käy mainiosti esimerkiksi muovinen kananmunakenno. Ohut lakkakerros pariin otteeseen kaikkiin kiven maalattuihin kohtiin. Ja sitten on hyvä antaa taas kuivua kunnolla.

Mikäli kiviä aikoo "piilottaa", eli jättää luontoon toisten löydettäviksi, merkataan niihin myös ennen lakkausta Facebook ryhmän nimi: FinStones . Jotkut lisää myös tekstin, "ilmoita löydöstäsi" / "ota tai jätä" / "pidä tai piilota" tms.. Tarkoitus on, että löytäjä ottaisi kuvan kivestä (sen kuvapuolesta) ja lähettäisi sen Facebookin FinStones ryhmään, ja kertoisi mistä kiven löysi. Näin kiven tekijällä olisi mahdollisuus seurata tekemänsä kiven matkan kulkua. Kiven löytäjä saa halutessaan pitää kiven itsellään, tai sitten jättää sen paikoilleen, tai ottaa mukaansa ja jättää sen jonnekin toisaalle. Kivien on tarkoitus tuottaa iloa niin tekijälleen kuin löytäjälleen/löytäjilleen. 🥰

Mun ekat piilottamani kivet; Paavo, Patrik ja Love. 😃

Tarvikkeet olen ostanut Raumalta. Gesso oli kallis (liki 30€), mutta uskon tän litran riittävän tooosi kauan. 😅 Posca tussit olivat myös tyyriitä (n.30€ tuo 8kpl/pkt), mutta oli pakko saada jotkut ohutkärkiset ja nämä oli ohuimmat mitä akryylitussi valikoimasta löysin. Eli Uni Posca PC-1M, ekstra fine, 0,7-1mm. Gesso ja Poscat siis Suomalaisesta kirjakaupasta. Edullisemmat akryylitussit löytyi Tokmannilta (alle 10€ 12kpl/pkt) ja nämä A Plus -merkkiset yllätti kyllä positiivisesti! Tykkään kovasti. Ainut huono puoli on tussin paksuus, eli tekstiin ovat mielestäni liian paksut (paketissa ilmoitettu 1-2mm, ja on ainakin 2mm jälki). Maalituubit taas ovat Rustasta (8€/pkt, yhdessä paketissa on 18x35ml tuubeja, ja pakkauksia on kolmea erilaista settiä; perusvärit, perus- & pastellivärit ja neon- & metallivärit). Sivellinsetti (3€/10kpl) on myös Rustasta. Lakka on Puuilosta, Detroit spraylakka kiiltävä kirkas 5€/500ml.

Jos et ole vielä kokeillut akryylimaalausta, niin suosittelen lämpimästi! Kivistä on ehkä helpoin lähteä liikkeelle. 🤩

Itseäni on nyt alkanut kiehtoa ajatus kokeilla maalata myös muille kuin kivipinnoille.. 🤔 Harrastus saattaa siis laajeta! 😁

Akryylimaalauksen aloittelijoille on myös Facebookissa juuri avattu ryhmä, jonne kaikki ovat tervetulleita, *klik* ! 😃

Kestolaput

 Kestolaput, kestopaperi.. mikskä näitä nyt tahtookaan nimittää. Halusin vaan tulla muistuttelemaan moisten olemassaolosta. Tai siis niitä on olemassa kunhan antaa siihen mahdollisuuden. Meillä ei oo nyt 4,5 vuoteen ostettu enää talouspaperia. Nämä korvaa ne. Luonto ja lompakko kiittää. ♻️

Nämäkin tehty hyvin palvelleesta kylpypyyhkeestä, mikä tuli siinä virassaan tiensä päähän. Meillä on käytössä vielä niitä 4,5 vuotta sitten tehtyjäkin lappuja, ja hyvin hoitavat hommansa edelleen. 3 vuotta sitten tein erittäin kuluneesta kylpypyyhkeestä lappuja, ja niitä toisinaan heitän käytön jälkeen pois, kun vaan hiipuvat lopulta puhki. Edellisistä postaus täällä, *klik* .

Alana VaKa - ainakin vielä

Mun viikon yhdeksi kohokohdaksi on näin kesäaikaan noussut nurmikonleikkuu. 🤗 Eilen pääsin aloittamaan vasta klo 17.30, joten viiden tunnin urakka tuli valmiiksi klo 22.30. 😅 Aikas samoihin siis auringonlaskun kanssa. Mut kyl oli taas tarpeen, aika yksin omien ajatusteni kanssa, mielenterapiaa, samalla tietysti jotain hyödyllistä tehden (aina pitää saada jotain aikaiseksi). Aloittaessani mietin mitä kaikkea mukavaa on viimeaikoina ollut. Elämä on ihan suht mallillaan. Kelitkin on hellineet. 🌞

Työkaverin läksiäiset aiheutti ristiriitaisia fiiliksiä. 😕 Meillä oli niin paras tiimi v.2022-2023 viisvuotiaiden kanssa. Tehtiin eikä vaan aiottu, mentiin eikä vaan meinattu, ideoitiin ja toteutettiin. 💯 Oltiin sekä suunnitelmallisia, että extemporee heittäytyjiä. Jokainen teko oli kuitenkin mietitty lasten tarpeita pohtien. 💚 Lapset on luonnostaan aktiivisia ja varsinkin viskareilla on oikeus vielä ennen eskarivuottaan kokopäiväiseen leikkiin, ja tietysti leikin varjolla siinä samalla huomaamattaankin opetella eskarivalmiuksia. 😊 Lasten lailla oltiin me aikuisetkin aktiivisia. 😁 Olisin niin mieluusti jatkanut toisenkin vuoden vastaavanlaisella meiningillä, mutta niin ei suotu. Stressiä ja ahdistusta joutui silloinkin sietämään. 😮‍💨 Olin silti lopulta onnekas, kun sain vuodeksi kiertävän lastenhoitajan paikan. 🙏 Tuli eskarin ryhmien lisäksi päiväkodinkin ryhmät tutuiksi. Sain olla lasten kanssa ja lapsiin muodostettua nopeasti lämpimät suhteet. Se aitous ja vilpittömyys mikä lapsista huokuu, sitä on vaalittava. 💛

Toivon sydämeni pohjasta, että tää ex-työparini löytää itselleen nyt mieluisan paikan uudesta työyhteisöstään. 🫶

Kesälomani alkuun on enää pari viikkoa aikaa ja sen jälkeinen aika, syksy on edelleen täysin auki. 🤷🏻‍♀️ En millään haluaisi stressata, mutta väkisin alkaa ahdistus puristaa rintaa. 😖 Tiedän, et suostumalla mihin vaan, olisin välttänyt tämänkin stressin, mutta olisko se sen arvoista? 🤔 Arvostan itseäni ja omaa osaamistani, hyvinvointiani, jaksamistani, mielenterveyttäni ja vapaa-aikaani, joten suon itselleni myös oikeuden suojella itseäni. Olen opetellut sanomaan ei. 🙅🏻‍♀️ Haluan auttaa ja miellyttää, mutta en tee enää asioita hyvinvointini kustannuksella. Voisin luvata ummet ja lammet, mutta periaatteeni on, että lupaukset pidetään, joten en lupaa mitään mitä epäröin. 

Yhdenlainen kamppailu oman itseni kanssa on vielä menossa syksyä ajatellen. 🥵 Sen sijaan että voisin edetä urallani (tai edes pitää nykyisen asemani ja toimeentuloni), saattaa ainoa vaihtoehto olla aleta urallani. 😰 Motivoiko? 😔 Alennunko? 🙄 Vai pidänkö pääni ja otan riskin, hyppy "tyhjyyteen"? 🤔 Kas siinäpä pohdittavaa, ihan päänsärkyyn asti. 🤕

Olen panostanut työhöni ja työyhteisööni, mutta.. No, pääasia että itse tiedän parhaani tehneeni. 🩷 Olisin selviytynyt vähemmälläkin panostuksella, mutta himmailu ei sovi mulle. Pakko vaan uskoa, toivoa ja luottaa, että vielä mullekin joku mun näköinen paikka löytyy, mis saan olla rennosti oma itteni, ilman raastavaa  jännitystä tulevasta ja puristavaa ahdistusta epävarmuudesta. 🙏

Ekaa kertaa elämässäni olen jopa hetkittäin pohtinut, et onko tää vaka sittenkään mun ala. Vastaako tänä päivänä työskentely mun omia arvoja, haluanko ite olla osana.. 🤔 Ei auta kun jatkaa pohdintoja ja toivoa jotain selkoa. 🔮 Muokkaanpa muuten heti, kun selailin vuodentakaista päivitystäni, et olihan mul näköjään jo silloinkin välähtänyt alanvaihto mielessä, kuinkas muutenkaan ku tän saman stressin ja ahdistuksen takia.. *klik* 😕

Viime vuonna näköjään selvisi syksyn kuviot 17.5.2023 *klik* . Ei siis suinkaan helpotu vuosi vuodelta - päinvastoin. 🥺

Päivitänpä tänne (7/2024), kun nyt tosiaan näyttää siltä (niin käsittämättömältä kuin tuntuukin), että tämä tosiaan nyt oli tässä. Ainakin tältä erää. 🤷🏻‍♀️ Eihän tätä kukaan voi ymmärtää, ainakaan jos yhtään tietää varhaiskasvatuksen tämänhetkistä todellista tilaa, että miten ei voisi olla tarvetta jatkaa määräaikaisen lastenhoitajan työsopimusta. Mutta näillä on mentävä, ei auta itku markkinoilla. Vaikka itkettääkin. Miksi? Siksi että lasten etua ei ajatella yhtään, pelkkä säästö on mielessä ja työntekijöiden hyvinvointiin ei panosteta tippaakaan. Laadukas varhaiskasvatus on vain sanonta, millä ei ole mitään todenperää, mutta mihin kaikki (ketkä eivät itse alalla ole) sokeasti uskovat. Ja ketkä eniten kärsii? Kaikista viattomimmat, pienet lapset. 😔 Jatketaan siis miettimistä, että miten nykypäivän nuoret voivat niin huonosti ja ongelmat vaan kasaantuvat.. 🥺

Sitä niitetään mitä kylvätään. 🤷🏻‍♀️

Päivitystä taas (9/2024) kun nyt vielä sopii saman otsikon alle. Eli jatkoa onkin luvassa, seuraavaksi 5/2025 asti. Valehtelisin jos väittäisin, ettenkö olisi jo harkinnut kokonaan alan vaihtoakin. Mutta kun soiton sain, että tarjolla olisi taas just se paikka missä viimeksikin olin, niin eipä tarvinnut juur hetkeäkään miettiä, vaan tartuin työtarjoukseen. Olo on toisaalta helpottunut, toisaalta vähän ristiriitainen kun olin jo ehtinyt asennoitua hyppäämään jonnekin uuteen ja tuntemattomaan. No, niin kauan kun ei vakkaripaikkaa tarjota, on mulla mahdollisuus milloin tahansa päättää toisin.. 😊 

Tämä on vain elämää, mennään päivä kerrallaan ja fiiliksen mukaan. 🙃 

Mä kropan vankina, vai sittenkin kroppa mun vankina

Reilu puol vuotta on vierähtänyt "Nelkyt vee" päivityksestäni.

Tuolloin pohdin kroppaani, mikä oli alkanut elää omaa elämäänsä (kerryttämällä painoa ja etenkin keskivartaloa turvottamalla). Kävin elämäni ekassa inbody -mittauksessa, ja yllätyinkin ihan hyvästä tuloksesta. Toki paino oli hurja, ja jostain syystä tuntui vaan pikkuhiljaa nousevan vaikka mitä tein. Päätin olla kärsivällinen, ja pysyä liikkeessä. Tiistaisin Maijan toiminnallinen treeni, keskiviikkoisin Hannan kuntojumppaa, kuten myös torstaisin + kuntojumpan perään kehonhuoltoa "Terve selkä" -nimisellä tunnilla ja lauantai aamuisin Walimon trx-tunti. 

Työmatkat taittuu päivittäin kävellen (n.1,4km/suunta), ja lisäksi tulee käveltyä muutenkin.

Aika odottavaisin mielin varasin puoli vuotta ekasta inbody mittauksesta seuraavan mittaus ajan. Vaakaan en ollut tuijotellut (koska viisari tuntui jymähtäneen paikoilleen), ja normisti olin syönyt, mielestäni ihan terveellisesti. Satunnaisesti herkkujakin. Mikä pettymys olikaan saada mittauksesta inan huonompi tulos kuin ekalla kerralla! Paino oli puolessa vuodessa noussut melkein kilon, ja siitäkin ainoastaan kaksi kolmasosa lihasmassaa, eli 2/3 rasvamassaa. 😭 Tällä liikunnan määrällä!

Mitäs nyt sitten? Päätin että näin ei vaan voi jatkua. Koska liikkumalla en saa painon nousua edes pysähtymään, saati laskusuuntaan, niin oli alettava kiinnittää huomio siihen mitä suuhun laitan. Äkkiä alkoi monesta suunnasta kuulua hyviä kokemuksia vhh/keto elämäntavasta. Googletus antoi lisätietoa ja facebookista löytyi muutamakin sopiva ryhmä. (Valitettavan monen ryhmän ylläpitäjäkaartiin on itsensä onnistunut soluttautumaan eräs "saastuttaja", joten ne ryhmät jouduin skippaamaan.) Kirjastosta varasin myös muutaman suositellun kirjan. Ihan parhaat reseptit löytyy näistä kansista, harmi ettei kirjaa ole enää omaksi mistään saatavilla.

Suuri keittokirja, Keto kotiruokaa. Rouva Keto Heli ja Hellapoliisi Kati ovat tehneet yhteistyössä hienon opuksen.

Jätin heti ruokavaliosta pois suurimmat hiilihydraattien lähteet eli perunat, riisit, pastat, leivät, sokerit, vehnäjauhon.. ja aloitin pätkäpaaston. Alkoholi jäikin jo viime vuoden puolella. Mitä sit jää jäljelle? Aika paljon kuitenkin. 😅

Päivän ensimmäinen ateria on noin klo12, ja viimeinen ateria noin klo21. Siinä välissä on yksi ateria noin klo17. Näin pääsääntöisesti. Saatan syödä pienempiä annoksia useammin (kuitenkin siis välillä 12-21), mutta kaikenlainen turha napostelu on jäänyt pois. Ja sitä vettä. Vedenjuonti on aina ollut pakkopullaa, ja opettelen sitä edelleen. Töissä useinkaan en ehdi juoda, joten kotiin lähtee toisinaan mukaan työpäivän jälkeen aamulla mukana tuotu edelleen täysi vesipullo. Yllätyksekseni päänsäryistä en ole joutunut kärsimään. Nälkä vaivaa harvoin, jos joskus niin aamuisin ennen ekaa ateriaa, mutta siinä kohtaa sitten muistuu mieleen juoda sitä vettä, mikä auttaa. Ja päivällä saa syödä (vhh/keto) niin paljon että tulee varmasti kylläiseksi (toki iltapainotteiseksi syöminen väkisin menee, kun töistä olen kotona n.klo17).

Ruokavalioni ryhtiliikkeestä on nyt kulunut 4 kuukautta (päivitetty 7/2024).

Ihan mahtavin muutos on ollut olossa. Päivät ei enää oo yhtä oo pierujen pidättelyjä (anteeksi vain kaunis kuvaus, mutta siltä se usein tuntui! 😅). Vatsan turvotus on tipotiessään, siis se ilmapallo sisältäni on kadonnut. Olo on siis kevyt ja vatsa rauhoittunut. 💛

(Kuvat nopsasti valikoitu vain värikylläisyytensä takia, tähän ruokavalioon todellakin kuuluu myös liha, kana, kala.. unohtamatta kunnon voita ja kermaa. 😋 )

Muutamia itelleni ihan uusia juttuja on pitänyt lisätä ostoslistaan, kuten nää:

(Kaikki ei ihan halvimmasta päästä 🥵, mut toivottavasti riittoisia. 😬 )

Paino lähti laskuun mukavasti jo heti ekasta viikosta alkaen! 🥳 Nyt kun takana on 4kk, on paino tipahtanut yhteensä 10kg. Toisaalta se on sama mitä vaaka näyttää, kunhan tulokset näkyy kropassa ja tuntuu pääkopassa. Vaatekoko on säilynyt samana, mutta vaatteet istuvat paremmin ja tuntuvat mukavammilta, koska eivät enää purista eikä vatsamakkarat pullota joka välistä. 🙏

Hah, yritä vaan kroppa viedä mua, mut mäpä laitan kampoihin ja vienkin (ainaki viel) sua! 💪😃

Päivitys 5/2024. Kävin 8 viikon kohdalla vhh-ruokavalion aloittamisesta mielenkiinnosta inbody mittauksessa ja sain helpottavia tuloksia. Paino tippunut 5kg ja se kaikki on lähtenyt rasvamassasta. 👌 Lihasmassa on säilynyt, ja näin inbody pisteet parantuneet (85/100). Nyt voin olla tyytyväinen itseeni ja suoritukseeni. 🩷

No hitto miks ei

 Sain viime viikolla niin puskista yks kaks yllättäen puhelun, mistä meni kyl hetkeks pasmat ihan sekaisin. 😅 Satakunnan viikko -lehden toimittaja kyseli mua haastateltavaksi. Ihan suoriltani en uskaltanut heittäytyä mukaan, mut hetken harkittuani mietin, et no hitto miks ei. 😁 Kerrankos tääl eletään ja ihan normi-ihmisiä(kin 😂 ) lehtiin haastatellaan jatkuvasti. 

Oon täs muutenkin iän myötä alkanut pohtia, et miks me suomalaiset häpeillään ja nolostellaan tosi usein, milloin mitäkin. Ei kaiken tarvis olla aina niin vakavaa (väkisin vakavia asioita täs maailmas on jo ihan tarpeeks 🙄 ), joten huumorin käyttö on enemmän kuin suotavaa, ja itelleen pitää osata nauraa. 💁🏻‍♀️ Kaikki myös mokaa joskus, mut mitäpä olis tasapaksu elämä ilman lisämausteita? 😁 Turha siis tuhlata aikaa painumalla maanrakoon häpeämään yhtään mitään! Ainakaan pitkäks aikaa. 😅 Onhan sekin ikimuistoinen matka siel "maanraossa" hetkellisesti käydä, mut rypemään sin on turha jäädä. 😄 Mikäs sen nauruhermoja kutkuttavampaa kuin mehukas tositarina muillekin jaettavaksi. 😂 (Vaatii monesti vähän aikaa ennen kuin saa asian ens omassa päässä käsiteltyä ja muotoiltua sen sanoiksi.) Lisäks nää tilanteet on takuulla myös niitä kaikista kasvattavimpia ja opettavaisimpia juttuja elämässä. Yleensä (ei toki aina) samaa mokaa ei tuu hirveesti toisteltua sen ekan kerran jälkeen. 😂

Otetaan siis ilo irti elämästä eikä murehdita menneitä tai oteta turhaan huolta huomisesta. 🥰 Uskalletaan rohkeesti astua toisinaan myös sen oman mukavuusalueen ulkopuolellekin. 💪 Mitäpä siitä, jos oma pärstä koristaa vaikka sanomalehden kantta. 😂 En häpeä, vaan oon oma itteni! 😃

Tuija Saarinen oli mukavaa juttuseuraa, ja osas näköjään poimia taitavasti juttuun olennaiset asiat. Mähän höpisin taas tuttuun tapaani tietty ummet ja lammet, mut onneks ei ihan kaikki tullutkaan lehteen. 😆 Räpsi hän parit kuvat kans. 😊📸

Lehti luettavissa netistäkin, Lehtiluukusta (klikkaa tästä niin avautuu) , ja nettijuttuna täällä, klik .

"Katse eteen ja suupielet ylöpäin! Teen vastoinkäymisistä voimaa. Katse eteen ja suupielet ylöspäin! Antaa tulla! Kestän kyllä, periks en tuu antamaan." 🫶

Muista tärkein - uskalla olla oma ittes. 🙏 (Lampaat on eläiminä tosi söpöjä. 🤗🐑 )

Vähemmän myrkkyjä kiitos

Mietinpä tässä, kun kaikenmaailman lisäaineita, kemikaaleja ja myrkkyjä kertyy ihmisten elimistöihin ihan väistämättä väkisin. Jos vaan suinkin pystyn omalla toiminnallani edes pieniltä osin suojautumaan, ni mielelläni sen teen. Toki teot on minimalistisen pieniä, mut omilla valinnoilla voi edes yrittää vaikuttaa. Valitettavasti tässäkin kohtaa rahakkaampana olisi helpompi tehdä parempia valintoja. Otetaanpa arkinen esimerkki ruokakaupasta. Muun muassa leikkele vaihtoehtoja on vaikka ja kuinka, mutta mitä puhtaampaa ja lihaisampaa haluaa, niin sitä enemmän joutuu maksamaan. Mehuja ja limsoja saa myös hiukan edullisemmin, mikäli suostuu juomaan hermomyrkkyä (E951 aspartaami)! 🤢

(Kuvan nappasin loppukesästä ja sopi nyt jotenkin tähän - kiehtovan nätti kasvi, mutta myrkyllinen sudenmarja.)

Sen lisäks mitä suuhunsa laittaa ja siten sisäisesti "myrkkyjä" kertyy, vastaanottaa niitä roppakaupalla myös ulkoisesti. Kun mun hiukset alkoi harmaantua jo alle 3-kymppisenä, kävin kampaajalla värjäyttämässä tyvikasvun aina noin viiden viikon välein, lähes 10 vuoden ajan. Kerran sain oudoin reaktion väriaineesta. Päänahka sattui, kihelmöi, poltteli, ja hiusrajaan ilmestyi näppyjä.. 😰 Jälkeenpäin tajusin yhteyden tuolloin syömääni antibioottikuuriin (pitkin hampain moisiakin "myrkkyjä" on joskus syötävä 🤷🏻‍♀️). Flagyl kuurin aikana, ja varuiks jopa 3pv kuurin jälkeenkin, tulee välttää alkoholinkäyttöä (antabusreaktio). Tajusin, et alkoholin välttely olis pitänyt ottaa tosissaan myös ulkoisesti eikä vain sisäisesti. 💊

Kun jouduin elämässäni toisen kerran syömään saman kuurin, otin varman päälle ja jätin niin alkoholipitoisen puhdistusaineen, kuin kasvoveden ja deodorantinkin pois. Meikkejä käytän aniharvoin, lukuunottamatta ripsaria. Ripsiväri pitääkin olla vedenkestävää, niin ei tarvi miettiä esim. säätä, ei haittaa vaikka tulisi kaatosade. Siinä toki on sitten putsaaminen iltaisin vähän haasteellisempaa ilman tujuja aineita, mutta hyvin olen onnistunut saunassa ihan aqualan L perusvoiteen kanssa. 😄 Ihan paras voidepesuihin myös intiimialueelle, vink vink. 😊👌

Mieluisaa deodoranttia sainkin hetken etsiä. Sen lisäksi että sen pitää olla alumiiniton (alumiini mm. tukkii hikirauhaset, jolloin kuona-aineet kertyy kehoon), halusin nyt löytää lisäksi alkoholittoman. Viimein löysinkin sekä alkoholittoman että alumiinittoman vaihtoehdon juuri Raumalle avatusta Normal myymälästä - Pure & Care Crystal Deo Stick 100% luonnonkidedeodorantti. Kieltämättä aika ennakkoluuloisena otin tuotteen testiin, mutta onneksi annoin sille mahdollisuuden, koska nyt voisin väittää, että en ikinä enää muuta käytäkään. 😃 Todella hyvä tuote! Eikä ole ollenkaan hankala käyttää, vaikka pitääkin kostuttaa aina ennen levitystä. Levittyy hyvin, kuivuu tosi äkkiä, ei tahmaa tms., ja mikä tärkeintä; pitää hien kurissa eikä kainalot/paidat haise. 😌🙏 Samaa paitaa pystyy siis käyttämään ilman pesua välissä toisenakin päivänä! 🥳

Suihkusaippua ja shampoo mulla on nyt ollut ihan markettien Urtekram luonnonkosmetiikkaa. Muuten hyviä, mutta olis kiva jos luonnonkosmetiikkaankin voisi jotenkin saada miellyttävämmät tuoksut. Ei tietenkään mitään vahvoja tuoksuja kuitenkaan, mut herkästi luonnonshampoo tuoksahtaa "savelle/mudalle", mikä kylläkin häviää hiuksista kuivuessaan pois, eli "tuoksuhaitta" ympäröi nenää tasan sen aikaa mitä tukka kestää kuivua (itellä useampi tunti, kun fööniä en käytä). 😀

Millasia vähemmän myrkyllisiä valintoja sä oot elämässäs tehnyt? Jakaisitko jonkun oman helposti toteutettavissa olevan pikkuvinkkisi, kiitos. 🤗🙏

  

Korttiaskarteluja

 Korttiaskartelu on ihanaa puuhaa. Ainut miinus on se, että se vie ihan järjettömästi aikaa! Yhteen korttiin uppoaa väkisinkin useampi tunti. Mut on se vaan niin palkitesevaa, kun saa jotain aikaiseksi. 😊

Kaikkia kortteja en oo huomannut kuvata, mut tässä joitain. 😀

Kummipojan korttiin hyödynsin vanhoja poistokirjoja, ja tulostin pikkukakkosen. 🤗

Kummityttö sai avaruusteemaisen kortin, johon myös hyödynnetty poistokirjoja. 🪐

Serkku meni naimisiin ja hääparille askartelin tämmösen kortin. 💫

Harvemmin muistan nimipäiviä, mutta kummipoika onnistui saamaan tällaisen nimpparikortin tänä vuonna. (Teema samanmoinen kuin aiemmassa synttärikortissa.) 🎺

Vanhempi tytär täytti jo 19v, ja sai tämmösen kortin. 🥰

Äitin synttärikortti. 💜

Kummitytön isoveljen kortti. 💣

Anopin synttärikortti. 🦋 (Nopee räpsy autosta ennen kortin luovutusta. 😅 )

Isoveli sai "lempikappaleensa" innoittaman synttärikortin. 😄 Taustalla myös lahja (mikä piti tietty ite lukaista ens. 😇😁 )

Veljenpojan synttärikortti. 🦹🏽‍♂️

Vävypojan 19v synttärikortti. 💙

Kummipojalle "karkkirahakortti". 🍬🍭🍫

Äitin miehestä on "kummitellut" tallessa jo muutaman vuoden yks saunahattukuva. Nyt sain hyödynnettyä sen, se kurkkaa tuolta ikkunasta kun avaa ikkunaluukun. 😁 Kortin maisema on kierrätetty vanhasta seinäkalenterista. 😊👌 Ja tietty harrastuskin on tuotu kuvaan, tyylikkään fillarin muodossa. Hottia saunas tietty on! 😄

Nää on muuten sellasia hommia, mitä ei voi tehdä juurikaan etukäteen. Kaikki on uniikkeja, ja pyrin tekemään saajansa näköisen kortin. 😊