Vesiputouskauluksellinen maksimekko #2

Tein tässä taannoin ekan maksimekkoni, joka löytyy täältä *klik* .

Siitä tuli niin ihana, että päätin tehdä samalla kaavalla toisenkin moisen.

Ja voi riemua - tämäkin onnistui! =D
Kangas: trikoota, aikoinaan Jättirätin alelaarista bongattu.

Tosin ei ihan yhtä pikaseen valmistunut kuin eka, koska meinasi tulla mutkia matkaan, mutta loppu hyvin - kaikki hyvin.

Eka maksimekkoni oli lycramaista kangasta, tämä ihan trikoota, eikä jousta ihan niin hyvin, joten päätin jättää varuiksi hiukan väljyyttä. No, se sitten kostautui selässä, ja mekosta tuli "säkki".

Ei nyt ihan katastrofi, varsinkin jonkun neuleen kanssa ok, mutta minulle kuitenkin liikaa.. Nou nou.

Aloin neulailla selkää, ja koin eräänlaisen WAU -elämyksen.

Olen siis tähän asti pystynyt "oikaisemaan"/välttämään kaikki "turhat" vekit ja muotolaskokset, mutta nyt ei auttanut muu kuin kokeilla - vieläpä trikooseen. 

Otin siis rinnan alta kummastakin sivusaumasta n.sentin sisään (eli n.2cm/puoli, ympäryksestä lähti siis n.4cm), ja tein lisäksi muotolaskokset(? jos niitä nyt niiksi kutsutaan, mutta nuo kaksi pystylaskosta kuitenkin), koska tajusin sentään, että liian kankaan hävitykseen ei olisi selkärypyn poisto auttanut, koska kangasta on liikaa vain selän keskiosassa leveyssuunnassa. Aluksi tein liian lyhyet laskokset, joten jatkoin niitä vähän alemmas, kunnes sovituksessa huomasin, että pitää jatkaa vielä ylemmäskin, ja lopulta laskokset ylettyy n. pepun päältä melkein lapaluihin asti.

Onneksi kankaan kuviokaan ei suuremmin kärsinyt.

Aika huima ero tuli alkuperäiseen! Nyt todella istuu päälle. =)

Nyt onnistui kuviokohdistuksetkin jopa molemmin puolin! 

Tää flow sais jatkua nyt piiitkäään. =D