Pikkuveli (se toinen ja toinen) ja mennyt talvi

Tapaus pikkuveljen mystinen vaiva, pääsee nyt vihdoin päätökseensä. Näin todellakin uskon ja toivon, koko sydämeni pohjasta! Aiheesta olen kirjoitellut kategoriassa "pikkuveli" .

Kaikki alkoi siis tammikuussa 2011, pikkuveljen täytettyä juuri 18v. Ja nyt, kolme vuotta myöhemmin on taistelu kortisonista eroon pääsemiseksi voitettu, ja lääkkeetön elämä kestänyt jo parisen kuukautta. Tätä hetkeä on odotettu, välillä oltu jo ihan epätoivoisia, että näinkö lääkkeet säätelee loppuelämää, mutta ei - EI. =D

Sain jokunen viikko sitten sähköpostia eräältä mukavalta naisihmiseltä, joka oli googlettanut " uusiutuva perikardiitti " , ja päätynyt siten lukemaan pikkuveljeni tilanteesta blogistani. Hän on samanmoisessa tilanteessa, ja tiedusteli pikkuveljeni tämänhetkisiä kuulumisia. Vaikka hänelle heti jo vastailinkin, haluan nyt päivittää tilanteen tännekin, koska kyseessä on sen verran harvinainen sairaus, että vertaistukea on netinkään ihmeellisestä maailmasta vaikea löytää.

Pikkuveljen kolmen vuoden stroori pähkinänkuoressa:

Tammikuussa 2011 hänellä todettiin sydänpussitulehdus, josta toipui, ja kaikki ok, kunnes toukokuussa 2011 oireet palasivat, ja kestivät aina tammikuuhun 2014 asti. Tänä aikana hän joutui sairaalahoitoon 16 kertaa, ja söi koko tuon ajan enemmän tai vähemmän kortisonia.

Kesällä 2013 hänelle määrättiin kortisonin rinnalle toinen lääke - kolkisiini. Annostus oli aamuin illoin 0,5mg, eli 1mg/vrk. Aluksi kolkisiinilla ei tuntunut olevan minkäänlaista vaikutusta, mutta ilmeisesti se vaati aikansa, että alkoi vaikuttaa.

Kortisoni on kavala lääke, josta on erittäin vaikea päästä kokonaan eroon. Kuinka monet kerrat annosta jouduttiin nostamaan, joskus 40milliinkin, ja sieltä sitten aina hyvin varovaisesti, vähitelleen annosta laskemalla yritetty päästä kokonaan lääkkeestä eroon. Kertaakaan siinä onnistumatta.

En todellakaan ala ketään nyt ohjeistamaan pikkuveljen keinoin eroon kortisonista, mutta pääasia, että hän itsepäisesti kokeili omia keinojaan, ja ennen kaikkea siten pääsi vihdoin eroon kortisonista kokonaan. Tästä on käsittääkseni aikaa nyt noin 4kk. Pari kuukautta kortisonista eroon pääsyn jälkeen hän käytti kuitenkin vielä kolkisiinia, mutta puoli vuotta sitä käytettyään, pääsi siitäkin eroon noin pari kuukautta sitten.

Nyt näyttää hyvältä - siltä osin. Seurataan nyt vielä leikatun kolmosen oireilua, pystyykö se vielä pukkaamaan esiin, vaikka lääkärit niin vakuuttivat, että se kokonaan saatiin poistettua..
*LISÄYS 21.7.2014* Kolmonen sitten kuinka ollakaan pukkasi uudelleen vaivaamaan, joten uusi leikkaus tehtiin muutama viikko sitten. Iso haava tulikin, varmaan 15-20cm pitkä, ja aikamoinen kolo - ei sentään ihan niin syvä kuin viimeksi, mutta ison peukalon kokoinen "möntti" sieltä taas poistettiin.. Sitkeä tapaus.

 

Kun nyt aiheeseen päästiin, niin helpotus on, että toinenkin pikkuveli sai saikkunsa päätökseen, ja nyt pitäisi katkennut sääriluu olla kunossa, kuten jo aiemmin hoidettu katkennut reisiluu, sekä kaikki polven katkenneet siteet, kumpikin ristisidekin. Uskaltaiskohan huokaista.. Ehkä ei kannata vielä, aurinko paistaa, kevättä rinnassa, ja ne kaksipyöräiset moottorilla varustetut vempaimet on epäilemättä saatava taas tienpäälle, ja vauhdin huumaa/hurmaa ei voi vastustaa.

 

Loppuun kuva vuoden 2013-2014 ekoista ja vikoista lumiukoista (tehty 15.3.2014).

 

Lumilinnan muurin rakennusta oli 12.1.2014, muuten ei lunta ole ollut sen vertaa, että mitään olisi saanut rakennettua. Tämänkin kuvan oton jälkeen noin tunnin päästä jo aurinko kellisti kaksi ukkelia maahan makaamaan.. Ihana silti, että kevät jo tulee! =D

 

Luistelemassa käytiin pariin otteeseen.