Olin kotimatkalla, kun autosta alkoi kuulua jotain outoa. Hiljensin, ääni koveni, ja pysähtyessäni pakoputki tipahti maahan. Pakoputki jäi siis roikkumaan toisesta päästään auton takaosaan, kahden kumiosan varaan, enkä voinut jatkaa matkaa ennen kuin saisin roikkuvan osan irti ja kyytiini. Kello 13, arkipäivä, vilkas tie. Auto piti tietysti sammuttaa, jotta pakoputki jäähtyy, enkä uskaltanut autoa parkkeerata ilman vilkkua, joten näppäsin hätävilkut päälle. Ajattelin, jonkun samantien pysähtyvän katsomaan, että mikä hätänä, mutta ei näköjään tänäpäivänä. No, ajattelin itse yrittää hoitaa homman, ja konttasin kuraisella maalla tukkakin kurassa uiden yrittäen repiä pakoputkea irti kumikiinnikkeistään. Miljoona rekkaa ja muitakin autoja paineli perä perään ohitseni heittäen lisää lokaa niskaani. Yksikään ei pysähtynyt. 20min rehkimisen jälkeen olin onnistunut repimään toisen kiinnikkeen irti, mutta toinen ei hievahtanutkaan, joten oli pakko luovuttaa. Päätin pysäyttää jonkun ohikulkevan auton, jotta joku vahvempi mies kenties voisi minua auttaa (ja 3 muksuakin mulla autossa). Eipä ollut sekään helppoa. Heiluttelin käsiäni hätävilkkuja vilkuttavan autoni lähellä, mutta ihmiset vain ajoivat ohi!? Luulin jo hetken muuttuneeni näkymättömäksi. Sitten yksi auto pysähtyi, mutta siinä oli vain yksinäinen nainen, joten yhdessä heti totesimme, että hänestä ei valitettavasti taida olla apua. Mutta miten ihanalta tuntui (nyt jälkeenpäin varsinkin), että hän silti viitsi pysähtyä edes sen sanomaan! Jatkoin autojen pysäyttelyä käsieni heiluttamista, kunnes eräs ystävällinen mies pysähtyi auttamaan, ja lopulta pääsimme jatkamaan matkaa. Toivottavasti kiitokseni riittivät hänelle, kun en tajunnut siinä hetkessä rahaa antaa..
Pieni pelko kyllä heräsi sisälläni. Entä jos meillä oikeasti olisi ollut joku todellinen hätä? Minä tai joku lapsista olisi saanut jonkun sairaskohtauksen, tai jotain. Pelkillä hätävilkuilla en olisi saanut ketään pysähtymään.
Tiedän varoituksista, joissa ulkomaalaiset pysäyttelee ohikulkijoita ja varastaa tavaroita jne., mutta silti..
Kerran työmatkalla (talvella, aikaisin aamulla, oli pimeää) ajoin tuttua mutkaista tietä, kunnes yht'äkkiä näin auton katollaan ojassa. Ajoin tietysti ohi, koska kohta tuli äkisti, tie oli liukas ja perässäkin tuli auto. Kohta kuitenkin käännyin johonkin pikkutielle, ja tein tein u-käännöksen. Pysähdyin lähimpään tienhaaraan, ja jätin auton siihen. Kännykän taskulampun avulla kävin tarkistamassa, että auton sisässä ei ollut ketään (onneksi). Kädet tärisi jännityksestä vielä töissäkin. Samaa reittiä kulkenut työkaverinikin oli tarkistanut saman auton tilanteen.
Moniko nykyään pysähtyy tienposkeen tarkastamaan tilanteen, jos huomaa siellä auton hätävilkut päällä? Tai jos auto on ajanut ulos tieltä/ojaan/katolleen, niin moniko pysähtyy tarkistamaan olisiko autossa avun tarvitsijoita?
Oletko itse joutunut käyttämään hätävilkkuja? Tai oletko ajautunut joskus ulos tieltä? Saitko apua (pyytämällä/oma-aloitteisesti), kauanko jouduit odottamaan?
Turvallista matkaa kaikille!
En tykkää kuvattomista postauksista, joten löysinkin tähän oikein osuvan kuvan kevennykseksi. (Oma uskollinen kärryni, Fiat Multipla, kun on joskus valittu maailman rumimmaksi autoksikin. =))
Kuva lainattu täältä .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! =)