Oon elämässäni oppinut varomaan sanojani. Mielensäpahoittajia kun vaanii joka nurkan takana. Mut kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseen, niin myös mulla. Nytkään ei tosin oo pokkaa päivittää fiiliksiä fb/ig puolelle, mut onneks mulla on myös tää rakas jo vuosia vanha blogini. Usein päivitykset ajoittuu hyviin päiviin. Se on sitä "some-totuutta". Nyt haluun kirjoittaa ylös ajatuksiani, vaikka ihan vaan itelleni. Vaikka ei ookaan ihan paras päivä. Toivottavasti myöhemmin voisin palata muistelemaan näitä tunnelmia, ihan eri fiiliksissä, oliskin "maailma muuttunut". 😌
Koulujen loma-aika siis. Syysloma, täällä vk43. Jotkut aikuiset saa myös järkättyä itelleen lomapäivän/lomapäiviä. Lapsiperheissä enemmän rentouttavaa vai stressaavaa aikaa? Väitetään, et pieniin lapsiin kuluu rahaa. Totta varmasti, mut usein se on vanhemman oma valinta, vähemmälläkin pärjäis. Lasten kasvaessa kulut vasta kasvaakin. Vai löytyiskö syy nyt ihan sattumalta lasten kasvun kanssa samaan tahtiin osuvasta elämisen kallistumisesta? Huonoa tuuria vaan? 😖
Somea ei sais katella ollenkaan. ✋ Sen mukaan vois helposti tehdä yhteenvedon, et loma on yhtäkuin
-ulkomaanmatka
-laivaristeily
-kylpyläreissu
-shoppailukierros
-ravintoloissa nautiskelua
-leffateatteria/teatteria/musikaalia
-mitä tahansa, mihin vaaditaan rahaa. Paljon rahaa. Jokaiselle jotain.
Entä jos ei vaan ole varaa? Hyvänä päivänä mielikuvitus on todellakin rikkaus tekemisen suhteen, mut ei sillä esim. vatsaa täytetä, vaikka kuinka tuhtia annosta eteensä kuvittelee. Aina ei jaksa ajatella positiivisesti. Valitettavasti on huonojakin päiviä. Kamalaa sellanen tasapaksukin elämä olis, joten kai välillä on pohjallakin käytävä. 😕
En koe olevani köyhä, vaan eläväni rikasta elämää. Mulla on kaikki mitä mä tarviin elääkseni. Perhe ja koti. ❤ Silti mä tiedän miltä tuntuu olla rahallisesti köyhä. Raha ei tuo onnea, sen kaikki tietää. Kuten myös sen, että rahattomuus vaikeuttaa elämää. 😥 Väkisin. Vaikka kuinka yrittäis ajatella positiivisesti. Surettaa, itkettää, säälittää, vituttaa, harmittaa, ahdistaa, masentaa.. ei tietenkään itseni puolesta, vaan jälkikasvun, kun ei vaan pysty tarjoamaan yllätyksiä, elämyksiä, kokemuksia, ekstraa arkeen. Se riittämättömyyden tunne. 💔 Samalla somea selaten, katkeruuden ja kateuden tunteita vastaan taistellen, toisten hehkutuksia katsellen.. Ei sillä, etteikö jokainen olisi onnensa ansainnut, ja todellakin sen heille suon! 🙏 Jossain vaiheessa elämää sitä vaan väkisin pysähtyy miettimään, että voisiko elämä kohdella ihmisiä yhtään tasapuolisemmin. Mikäli on koko elämänsä ollut kaikissa uudistuksissa se väliinputoaja, joutunut kerta toisensa jälkeen kuulemaan miten nyt kohdalle sattuikin poikkeuksellisen huono tuuri, mitä ei koskaan ei ole muille tapahtunut, niin voisiko se tuuri jossain kohtaa elämää vielä muuttaa suuntaansa? 💫 Varmaan yhtä todennäköistä kuin lottovoitto. Mutta, ihmeitäkin tapahtuu, joten ikinä ei kannata menettää toivoa. 👀
Pakko viel loppuun mainita sekin huolestuttava seikka, et näin 2022 luvulla työssäkäyvän ihmisen palkka ei monestikaan riitä edes pakollisiin elämisen kuluihin! Mikäli siis elätettävänä on oman itsensä lisäksi vielä joku muukin (saati useampi). Jossain kohdassa mennään siis pahasti metsään. 😪
Vikaks viel kuva, mikä liittyy tapaukseen. Kirppisloosi. Toivotaan, et kauppa käy. Muutama kymppi lisää elämiseen. 🙏
#loma #synkkäpäivä #elämäon #kukajärjensäätääjatunteenmäärää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! =)