Pannuhuoneesta olkkariin

Remontti edistyy.

Nyt vähän jopa ripeämmin, koska ollaan ekaa kertaa palkattu apuvoimaakin, nimittäin putkihommiin ihka oikea putkimies. Ihana kun ei tarvitse itse lähteä kiertelemään rautakauppoja ihan ummikkona, vaan tää työmies kantaa kaikki tarvittavat mukanaan ja omaa kunnon työkalut, joten on siisti työnjälkikin.

Tässä hiukan lähtökohtaa (hankala paikka kuvata, siksi surkeat kuvat):

Vanha lämminvesivaraaja ja kattila olivat pakkasen puremat, ja siten myös käyttökelvottomat. Kattila lensi pihalle jo ennen kuin ehdin sitä kuvata.

Pannuhuone ei vielä ole valmis, mutta eilen saimme täyttää lämminvesivaraajan, ja tänään saimme Atmokseen ekan kerran tulen. Tässä kuvakollaasi pannuhuoneen edistymisestä tähän asti:

 Eli kaksi vanhaa öljysäiliötä sai väistyä pois lämminvesivaraajan tieltä. Sitten joutui mies piikkaus hommiin, ja lattian valaamiseen, jotta saatiin varaaja omaan soppeensa (siis mies sen sinne jotenkin taikoi, yksin..! ). Nyt on jo uusia putkia asennettu, ja kaikkia kivoja mittareitakin näkyy siellä täällä (joo myönnän, en ole tarpeeksi perehtynyt asiaan, jotta osaisin kertoa pannuhuoneen toiminnasta asiallisemmin).

Sormet ja varpaat on nyt ristissä, että saataisiin vielä patteriputketkin asennettua lähipäivinä (ja patterit), jotta ei ihan puuhellan varassa jouduta talvehtimaan. =/

Jotain on sentään tullut taas valmiiksikin asti - nyt meillä on olkkari!

No siis, (taas kerran) listoja vaille valmis.

Seinät vielä ammottaa tyhjyyttään, mutta eikös se ongelma poistu ajan myötä kuin itsekseen, epäilen. En halua lähteä etsimällä etsimään mitään tauluja, peilejä, mattoja yms. tilpehööriä, vaan toivon törmääväni jonain päivänä kirppiksellä sellaisiin ihanuuksiin, jotka suorastaan odottavat meille kotiutumista (mielellään puoli-ilmaiseksi, jos ei ihan ilmaiseksi). ;D

Olohuoneessa ei ollut piilotettuna niin hienoa lankkulattiaa kuin parissa muussa huoneessa..

..joten päätimme laminoida lattian samalla laminaatilla kuin yläkerran muksujen huoneitakin ollaan laminoitu ( täällä ja täällä , herttinen, jos nyt oikein selaan päivityksiäni, niin en ole ilmeisesti vieläkään saanut esiteltyä esikoisen huonetta kokonaisuudessaan, vaikka se oli eka muksujen huoneista, mikä saatiin valmiiksi.. asiaan on tulossa korjaus, kunhan saan hänet raivaamaan legonsa lattialtaan niin, että mahdun kameroineni sinne sekaan).

Olkkarin katon parissa meinasi mennä hermot lopullisesti ( *link* ), mutta kylmästi sitten vaan huidon rapisevat kohdat pois, ja vedin varovasti vain yhden ohuen uuden maalikerroksen, ja hyvä tuli (vaikken itse tyytyväinen olekaan, mutta tuskin kukaan niin tarkkaan syynää, että huomaisi saman, mitä minä itse tekijänä näen).

Vasemmalla lähtökohta, ja sitten nykyiset näkymät olkkariin astuttaessa.

Tässä näkyy tapetoinnin aloitus ja viittä vaille (tai siis pari senttiä vaille) valmis. Miten aina sattuukin niin sopivasti, että jää sentistä-parista kiinni. No, onneksi oli tapettia reilusti. Tapetti on tilattu edullisettapetit.fi:stä, täältä . Ei ollenkaan paha hinta, 8,50e/rll, ja olemme tyytyväisiä lopputulokseen.

Näkymä pariovista olkkariin (eli ruokailuhuoneesta, josta tulossa esittely heti kun joku ryökäle saa siivottua ompelukoneensa yms. sinne kuulumattomat ryönänsä pois sieltä kierumasta).

Kuvakollaasi uudesta olkkaristamme:

Pöytä on vanha, tuttavalta ostettu. Sohvaryhmä on kirppikseltä (myrkynvihreä, samettipinta, ja tummaa puuta koristeelliset tassujalat). Vanha puinen sänky on äitini edellisen kodin ulkovarastosta, ja kaipaa vähän kunnostusta. Tarkoitus olisi tehdä siitä sohva, mutta saa nähdä milloin olisi moiseen aikaa. Hirveän kokoiset kaiuttimet mies tilasi jostain, ihan ovat siis uudet ne. Vanha soitin muutti mukanamme, olen sen esitellyt täällä . Lamppu on kirppikseltä. Tumman lilat (luumut?) verhot kävin ostamassa Jyskistä, 8e/kpl, ja jopa pituus riitti hyvin. Nojatuolin viereinen kaappi muutti myös mukanamme, ja sekin on aikoinaan kirppikseltä ostettu.

Ai niin, ja viimeisin kirppislöytömme on tuo kirstu. Aivan upea ilmestys, ja se pitääkin esitellä tarkemmin:

Nainen, joka kirstua oli myymässä, kertoi että kirstun oli puuseppä tehnyt v.1936 hänen äidilleen. Hänen äidin siskolle puolestaan oli sama taitaja tehnyt sängyn. Hän itse oli nyt muuttamassa pienempään asuntoon, eikä kirstu mahtunut sinne, joten siksi oli myynnissä. Kirppis oli tässä ihan naapurissa, ja kantokahvat kunnossa, joten miehen kanssa se sitten kannettiin pikaisesti kotiimme. =)

En huomannut kuvata kirstua tyhjänä, enkä sitten jaksanut alkaa tyhjentää sitä kuvausta varten, joten kangasvarastoni (tai siis osa siitä, vaikka paljon tännekin upposi) on nyt vähän "tiellä" kuvissa. Kannen alla on "salaluukku", sieltä löytyy myös vuosiluku. Vasemmassa reunassa on lokero, johon sopii hyvin esim. virkkuukoukut tms.. ;D

Aiheeseen pikkuveli, on jo pitemmän aikaan pitänyt myös tehdä päivitystä, joten se osio tulee nyt. Kerroin täällä , miten taas kokeiltiin jotain uutta, mutta eipä siitä(kään) ollut apua, joten ne hoidot jäi siihen yhteen kokeiluun. Pariin otteeseen on ollut sen jälkeen taas tuttuun tapaan sisällä SatKs:ssa, ja nyt on taas joku uusi (reuma?)lääke kokeilussa. Jospa siitä sitten löytyisi apu..

Pikkuveljellä on leikkausaikakin tiedossa, mutta sillä vaivalla ei taida (käsittääkseni) olla yhteyttä näihin sydänoireisiin. Lääkäri oli todennut, että häntäluun seudun kipeä paise on "kaksonen"! Tai siis kolmonen sen sitten täytyy olla, koska kaksoisveli hänellä jo onkin. Kaikkea sitä tapahtuukin, toivottavasti leikkaus on helppo, ja toipuminen siitä nopeaa. Lääkärin mukaan on  kuulemma suht yleinenkin vaiva kyseessä. Tiedä häntä.

Pieni prinsessa 1v ja pipoja

Veljen tyttö täytti jo 1v, ja vihdoinkin sain itseäni niskasta kiinni, ja pyyhittyä suurimmat pölyt ompelukoneen päältä pois, jotta saan 1v pakettiin omatekoisia vaatteita. Ikävä kyllä en saanut tekeleistä kunnon kuvia, vaan iltamyöhäsellä näpsin huonossa valossa kiireesti parit tosi surkeat kuvat ennen kuin sujautin vaatteet pakettiin.

Pinkki pilvibody ja pinkit pöksyt (ovat oikeasti samaa sävyä, trikoota kumpikin). Kumpikin trikoo on tilattu Kestovaippakaupasta .

Kummatkin ovat kokoa 74, mutta pituudet noin koon 80 mukaan. Bodyn kaava muokattuna "Vauvan body" Ottobre 3/2004. En ole bodyyn tyytyväinen, koska haaraosasta tuli mielestäni mahdottoman leveä. No, lupauduin tottakai sen vielä muokkaamaan, jos on häiritsevän leveä, eli saa nähdä kuinka käy. Hihat ovat kääntövaroilla, jotta olisi mahdollisimman pitkäikäinen. Hihoissa koristeompeleena tuollaista "nauhaa", joka sopii mielestäni hyvin pilvien sekaan, on kuin leijaa. Pöksyt ovat muokatut "Tightsit", Ottobre 4/2004. Pituus on reilu, ja säädettävissä. Jätin kääntövaran, että voi käyttää aluksi lahkeet taitettuina, ja sitten pituutta vähitellen lisätä, ja pidennettyinä tulee koristeommelkin näkyviin. Koristeompeleena lahkeissa on koiria. Pöksyihin olen tyytyväinen, ne onnistui hyvin, ja tällaisia leggareita aion tehdä kasan meidänkin kuopukselle, vähän isommassa koossa, ja myös kääntölahkein, niin menee pitkään.

Settiin tein vielä pipon (kaava oma) pinkistä pilvitrikoosta, ja pilvimekonkin ("Nasta liivihame", Ottobre 4/2008, koko 74, pituus 80). Mekolla olisi saanut olla vieläkin enemmän mielestäni pituutta, mutta jätin sitten käänteen pois, ja laitoin helmaankin valkoista joustokanttinauhaa. Mekon kangas on samaa kuin vuosi sitten tekemässäni mekossa täällä , ja joustokanttinauha on Myllymuksuilta . Pilviapplikaatio on valkoista fleeceä, Rauman Jättirätistä aikoinaan ostettu.

Tajusin juuri, että onko siitä tosiaan jo pian vuosi aikaa kun väkersin ristiäislahjaa tälle samalla pikku prinsessalle!? Hui miten nopsaan aika menee. Siellä se neiti jo tepastelee täysillä, eikä ole enää mikään vauva. Ja *pst* juuri tulleen tiedon mukaan neidistä on tulossa jo isosisko, ja minusta taas täti, neljännen kerran - kivaa! =D

Ainiin, nyt kyllä törkeästi, ilman lupaakin vielä, on ihan pakko laittaa kuva prinsessan 1v kakusta (nimen peitän kukkasin..):

Suvusta löytyy siis oikea taikuri - en voi käsittää, että miten joku voi onnistua tekemään tällaisen kakun. Edellisillä synttäreillä oli samaa kädenjälkeä Angry Birds kakku, ja kyllä oli sekin komia!

Vihdoin sain tehtyä itselleni pipon, ja samalla kolmoselle myös uuden (samaan tyyliin tehty kuin aiemmin tekemäni kuopuksen pipo ). Kakkoselle tein myös jokin aika sitten ruskean pilvipipon (ihan kaikkea ei ehdi/muista blogata), joten voidaan vähän samistella (vielä tyttö kehtaa, tuskin kauaa..). Nämä ruskea ja turkoosi pilvitrikoo on tilattu samassa noiden ylläolevien trikoiden kanssa. Sen verran nuuka olen, että en malttanut tehdä vuorta pilvitrikoosta, vaan laitoin ruskeaa ja turkoosia yksiväristä sisäpuolelle.

Popsittavaa

Oottekos käyneet sienessä?

Ite en joskus syönyt ollenkaan sieniä, mutta mies on aina ollut sienien ystävä, joten olen minäkin päässyt sienten makuun, ja nykyään jo tykkäänkin niistä (kunhan on pilkottu tarpeeks pieniks). Muksuilla on vielä totuttelua, paitsi esikoisella, hän on jo sienten ystävä (pizzan päällä pitää aina olla herkkusieniä).

Muksut kävivät mummon kanssa puolukassa, ja tulivat kotiin pussillinen suppilovahveroita mukanaan. Oli sieltä puolukkaakin vähän löytynyt, mutta enempi suppiksia tällä kertaa.

Ei muuta kuin äiti googlettamaan hyviä suppilovahveroreseptejä, ja niitähän löytyikin paljon. Valitsin ekaks Suppilovahvero-pekonipiirakan (ohje löytyy täältä ).

SUPPILOVAHVERO-PEKONIPIIRAKKA

Pohja

• 150 g voita
• tai
• 150 g margariinia
• 3.8 dl sämpyläjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 dl emmental-juustoraastetta
• 0.5 dl vettä

Täyte

• 2 l suppilovahveroita
• 100 g pekonia
• 1 kpl sipulia
• 2 dl aurinkokuivattuja tomaatteja
• 1 tl rouhittua mustapippuria
• 1 tl suolaa
• 1 dl persiljaa

Munakerma

• 3 dl ruokakermaa
• 3 kpl kananmunaa
• 100 g kantarellituorejuustoa
• 1 tl suolaa
• 1 tl rouhittua mustapippuria

Päälle

• 2 dl juustoraastetta
• tai
• 200 g vuohenjuustoa

Nypi pohja-aineet taikinaksi. Painele taikina 24-26 cm läpimitaltaan olevan voidellun vuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista 200 asteessa uunin alatasolla 10 minuuttia.

Silppua sienet, pekoni ja kuorittu sipuli. Kuullota pannulla, kunnes sienien neste on haihtunut.

Sekoita kaikki täyteaineet yhteen, tomaatit silputtuina. Levitä vuokaan pohjan päälle.

Sekoita munakerman aineet tasaiseksi ja kaada täytteen päälle. Ripottele pinnalle juustoraastetta tai vuohenjuustonokareita.

Paista uunin keskitasolla 20-30 minuuttia.

 

Kyllä tuli maukas piirakka. Ohjeen mukaan tein, ja 2l suppiksia pistin, mutta seuraavalla kerralla vois ehkä vähempikin riittää. Sieniä oli aikamoinen kerros, ja muksut ei kyllä tätä sit syönyt lainkaan. No, jäipä isille ja äitille. ;)

Pari kastikettakin tuli testattua, ja koska lähikaupassa sattui olemaan broiskusuikaleet tarjouksessa, tuli nekin käytettyä näihin kastikkeisiin.

Eka oli Syksyinen broilerikasari (ohje löytyy täältä ).

(Persilja unohtui.) Oikein hyvä resepti tämä kastike.

SYKSYINEN BROILERIKASARI

300 g broilerisuikaleita

1 pieni purjo tai pala isosta
1/2 l suppilovahveroita tai tatteja
2 rkl öljyä tai voita
2 tl currya
noin 2 dl kanalientä
100 g maustettua tuorejuustoa
hienonnettua persiljaa

Puhdista purjo ja leikkaa se renkaiksi. Pilko sienet.

Kuumenna rasva paistokasarissa. Lisää lihat ja anna niille vähän väriäkäännellen niitä silloin tällöin.

Lisää myös curry, purjo ja sienet ja kääntele niitä, kunnes nekin hiukankypsyvät. Lisää kanaliemi ja juusto. Keitä muutama minuutti. Tarkistamaku ja viimeistele persiljalla. Tarjoa riisin tai pastan kanssa.

Ja vielä Sienestäjän broilerkastikekin pääsi kokeiluun (ohje löytyy täältä ).

SIENESTÄJÄN BROILERKASTIKE
1 l suppilovahveroita

1 sipuli

1 rkl margariinia

300 g broilerin lihasuikaleita

1 rkl vehnäjauhoja

2 dl kevytkermaa

½ kasvisliemikuutiota

mustapippuria

1 tl timjamia

pieni nippu persiljaa pilkottuna

 

Pilko sienet ja hienonna sipuli. Kuumenna rasva ja paista sipulia ja sieniä, kunnes neste on haihtunut. Siirrä seos lihan paistamisen ajaksi toiseen astiaan.

 

Ruskista broilerisuikaleet ja anna palojen kypsyä myös sisältä.Sekoita sienet ja vehnäjauho lihan joukkoon.

 

Lisää ruokakerma, liemikuutio ja mausteeksi mustapippuria, timjamiaja persiljaa.

 

Kuumenna kiehuvaksi ja hauduta muutama minuutti.

Tarjoa kastike pastan kanssa.

 

Eikä ollenkaan hullumpi tämäkään resepti. Voin suositella lämpimästi kokeilemaan näitä.

Samalla kun noita sienireseptejä hain, iskin silmäni maukkaan näköiseen leipään, ja pakko oli kokeilla tehdä Mallasleipää (ohje löytyy täältä ).

MALLASLEIPÄ

1 l appelsiinimehua
100 g hiivaa
1 ½ rkl suolaa
3 dl siirappia
3 dl ruisrouhetta tai karkeita ruisjauhoja
3 dl kaljamaltaita (esim. Tuoppi)
3 dl kauraleseitä
11–12 dl vehnäjauhoja

 

Liuota murennettu hiiva kädenlämpöiseen mehuun. Lisää joukkoon suola, siirappi ja kuivat aineet. Sekoita puuhaarukalla hyvin sekaisin. Älä vaivaa.

Kaada löysä taikina kolmeen voideltuun, noin 2 litran vetoiseen leipävuokaan. Anna kohota liinan alla 1 ½ tuntia. Paista 175 asteessa uunin alatasolla 1½ tuntia.



Unohdin tietty voidella vuoat, ja puuhellan lämpö kun on aina ihan arvailujen varassa, niin täisi olla lämpöä vähän reilut 175 astetta, mutta tulipa rapea pinta. Ja irtoshan ne leivät siitä voitelemattomasta vuoasta kun vähän reunoista veitsellä avitti (pohja ei onneks ottanut kiinni). Pintakin pehmeni täysin, kun oli yön yli pussitettuna.

Ohjeessa neuvottiin laittamaan taikina kolmeen (voideltuun!) n.2 litran vetoiseen vuokaan, mutta koska mulla ei leipävuokia ollut, ja piti jotain kaupasta hakea, ni sieltä löyty vaan tollasia 1,5 litran vuokia, joten laitoin sit neljään vuokaan  - onneks, koska jopa minä (joka en ikinä saa hiivaa kohoamaan), onnistuin kohottamaan leivät oikein mahtavasti (jee, hyvä minä)!

Yllätyin kyllä niin suuresti - ja kerrankin vieläpä positiivisesti - kun sain tehtyä itse (ilman leipäkonetta) onnistunutta leipää. Olen nyt tehnyt jo uudenkin satsin tätä leipää, mutta kun pelkäsin, että kärvennän leivät, enkä laittanut pökköä pesään niin tiuhasti kuin viimeksi, niin nehän jäivätkin sitten liian kosteiksi sisältä, eivätkä olleet niin hyviä kuin nämä ekan satsin leivät. Kultainen keskitie leivän paistossa on siis vielä hakusessa, mutta jospa joskus saisimme puuhellaan jonkinlaisen mittarin, että näkis vähän sitä uunin lämpötilaakin (vinkatkaa ihmeessä, jos tiedätte siihen käyttöön sopivan hyvän mittarin?).

Loppuun haluan esitellä meille uuden naposteluidean - vaihteeksi jotain muuta kuin perunalastuja.

Maustetut ruisnapit savulohisalaatilla.

Ja nää kantsii tehdä niin, ettei popsi ihan heti (ainakaan kaikkia), koska maku vaan paranee kun ne saa hetken vetäytyä jääkaapissa. Ja vaikka nuo pussukat on aika pieniä ja kevyitä, niin niissä on kyllä paljon noita nappeja, ja yksi tuollainen salaattipurkki ei riitä moneenkaan nappiin. Näissäkin napeissa on salaatin määrässä pihtailtu, että riittäis moneen. "Kuuluis" olla kunnon kökkäre sitä salaattia siis. =D

Suosittelen kokeilemaan! =)

*Vink Vink*

Nyt kannattaa kurkkia lähiaikoina entistä ahkerammin Putiikkini puolelle.

Lisäilen sinne kaikenlaista tavaraa, kunhan aika antaa myöden..

Nyt mm.:

Tähkäpää!

Ojasta allikkoon

Olkkarin tapetit ovat odotelleet jo muutaman viikon laatikossaan, että joku saisi aikaiseksi ne seinään liisteröidä. Olisin homman jo tehnytkin, mutta eipäs siihen voi alkaa noin vaan, koska ensin pitää käsitellä kattolistat ja katto. Katto pitää maalata, samoin kattolistat , mutta sitä ennen pitää listat vielä paperoida liisterillä.

Ei siis auta muu kuin ryhtyä tuumasta toimeen, ja alkaa hommiin.

Listojen paperointi sujui ihan ookoo.

Ja niiden maalauskin onnistui.

Tähän asti kaikki olikin vielä hyvin, ja kattokin tuli kertaalleen maalattua. Katon maalaus olikin taas yksi puuduttavimmista remonttihommista.. Varsinkin kun se pitää tehdä ihan sudilla, koska telalla ei onnistu (tela vie vanhat maalit mukanaan, katossakin siis pinkopahvi). Ei taaskaan auta, vaan pakko on katto maalata vielä uudelleen, koska lopputulos on yhden sudintakerran jälkeen kaikkea muuta kuin tasainen.

Ja kuinkas sitten käykään kun olen päässyt hiukka yli puolen välin (hel*etillisessä) urakkassani? No, kuuluu "pläts" ja "pläts". Ilmeisesti olen sutinut liian paksua kerrosta, ja maali kuivuessaan rapiseekin alas katosta suoraan lattialle! Great! Ja mikäs nyt avuksi?

En valitettavasti osaa taikoa, tai edes noitua, joten pakko aloittaa alusta, ja jotta sinne alkuun päästään, tai paremminkin alkua edemmäs, on putsattava kaikki maalit pois katosta.

Voiko tämän masentavampaa "palkkaa" saada monen tunnin urakoinnista??

Alan ihan just itkeä.

Katto oli hetki sitten jo viittä vaille valmis, ja olisin vihdoin päässyt siihen hommaan, mihin alun perin minun pitikin ryhtyä, eli tapetoimaan, mutta siihen hommaan en luultavasti tämän vuoden puolella pääsekään.

Oliskohan kattoon jäänyt yhtään koukkua, sais jonkinmoisen narun roikkuun sinne..

Kukka-amppelille siis, jos vaikka kukat piristäis.

Kakkonen on menossa parin tunnin päästä kaverisynttäreille, eikä meillä ole lahjaakaan vielä.

Tiedättekö tunteen, kun mikään - siis yhtään mikään - ei onnistu? Pienikin onnistumisen tunne kantaisi jonkun matkaa, mutta kun ei..

Kuopuskin toi juuri uutisia - kuulemma isosiskon takia (?) hänelle tuli vahinko, ja pääsi pissat housuun.

Mitä seuraavaksi?

Jos blogiini tulee nyt kuukausien hiljaisuus, niin se johtuu sitten siitä, että olen mitä mukavimmassa työasennossa tekemässä mitä mukavinta remonttihommaa, eli jynssään katosta maaleja pois. Sen jälkeen lähden soittamaan nokkahuilua kadun kulmalle ja kerjään rahaa uuteen maalipönttöön.

Kokemuksia ja elämyksiä

Koululaisilla oli la 8.9.2012 "koulupäivä", jolla tehtiin "helaperjantai" vapaaksi. Päivä vietettiin urheilukentällä (ts. "takapihallamme" ;D ) eri lajeissa kisaillen. Sää ei ihan suosinut, vaan yks kaks yllättäen tuli pariinkin otteeseen sellaisia lähes pingispallon kokoisia pisaroita kastelemaan oikein kunnolla. No, saatiin kuitenkin kaikki lajit kisailtua, ja päivä pulkkaan.

Kakkosemme (2lk) juoksemassa (3. vasemmalta).

Palkintojenjako suoritettiin seuraavalla viikolla koulussa, jonne oli kotiväkikin tervetullut seuraamaan tilaisuutta.

Hyvin tyttö juoksikin, koska voitti oman erän, ja oli kokonaistuloksissa ikäluokkansa toinen (vasemmanpuoleinen palkintokorokkeella, jota ei kyllä oikein näy..).

Ke 12.9.2012 vieraili "naapurissamme", Työväentalon pihalla Saksalainen Circus Renz . Pakkohan sinne lasten oli päästä, koska tosiaan sirkus melkein näkyi pihaltamme, ja äänet kyllä kuuluivat hyvin meille.

Sirkus mainosti itseään vain katumainoksin, eikä niissä tietysti ollut mainintaa lippujen hinnoistakaan, joten se oli ihan arvoitus lippuluukulle asti. No, aika suolaiset hinnat olikin - lapset 15e, aikuiset 17e. Onneksi löysin lähikauppamme ilmoitustaululta alekuponkeja sirkukseen, -2e/lapsi, ja tietty nappasin niitä mukaani 4kpl, jokaiselle muksulle omansa. Jälkeen vasta huomasin, että kupongissa lukee 2e ale jokaisesta lapsesta, mutta onneksi otin kuitenkin niitä 4kpl, koska eihän yksi kuponki kattanutkaan kuin yhden lapsen lippuluukulla. Loppupeleissä ymmärrän kyllä lippujen korkeahkon hinnan, koska tuleehan heillekin kuluja, ja hehän käytännössä asuvat tienpäällä (esillä oli muistaakseni 3 naista ja 4 miestä), monta rekkaa ja asuntovaunuja yms. mukanaan. He tulivat paikanpäälle näytös aamuna, ja jatkoivat matkaa muistaakseni seuraavana iltana. Niin, ja näytöksessä täällä oli katsojia arviolta n.30-40. Oli heillä tietysti naposteltavaa ja "sirkuskamaakin" myynnissä.

Mielestäni rahamme eivät menneet hukkaan, ja lapset saivat todennäköisesti elinikäiset hyvät sirkusmuistot tapahtumasta. Uskallankin suositella ko. sirkusta kaikille, ketkä arpovat, että kannattaako mennä vai ei. =)

Eilen, su 16.9.2012 olimme seuraamassa Rauman Urheiluautoilijoiden järjestämää jokamiesluokan autokilpailua Koivuniemen Syys-JM. Oli sekin uusi elämys lapsille (ja mulle), ja hyvin sielläkin viihdyttiin, vaikka ei ihan loppuun asti oltukaan.

 Monta vauhdikasta lähtöä todistettiin.

Hurjiakin ohituksia nähtiin.

Ja monen monta hilpeän tyylikästä kärryä tuli ja meni.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli.

Nähtiin oikein tupla pyörähdyksetkin, kun kaksi autoa teki hurjat ilmavoltit ihan just samaan aikaan, peräkkäin. Pari muutakin pyörähdystä tapahtui, mut onneksi (käsittääkseni) henkilövahingoilta säästyttiin. Tyylikkäin maaliin tulo oli kyllä pakilla maaliviivan ylitys. =)

Alussa oli naisten ja nuorten sarja. Häpeäkseni voin myöntää, että en edes ollut tullut ajatelleeksi, että naisetkin ajaisi, mutta vielä vähemmän mieleeni olisi tullut, että joukossa voisi olla jopa 15vuotiaita kuskeja, ja ainakin yksi heistä oli 15v TYTTÖ! Siinä vois kyllä pari kaveria kalveta vieressä, ei ihan kaikilla riittäis rohkeus moiseen romuralliin. Tuskin oisin itekään sen ikäsenä uskaltanut, nyt vois olla jo myöhästä, oonhan jo melkein tuplat tuosta 15v (ikäkriisi tulossa?)... Vaikka oli siellä kyl 5-kymppisiäkin, et siinä oon vähän yli puoles välis vasta (oonhan vielä nuori, oonhan?)... No joo, en kuitenkaan vois mennä ajaan, eihän mulla oo noin "tyylikästä" menopeliäkään. ;D

Melua oli jonkin verran, ymmärrettävistä syistä. Osalla katsomossa oli kuulosuojaimet, meillä ei. Eikä meteli pahemmin meitä haitannut, kuten kuopuskin todisti.

Neiti istui sylissäni katsomossa, kun jossain vaiheessa huomasin pään roikkuvan rinnuksilla, ja käänsin sitten hänet "vauva-asentoon" syliini (siksi painaumat naamassa), eipä se katso aikaa tai paikkaa kun uni yllättää (nähty täälläkin).

Pentik Tapio

Kerääkö kukaan Pentikin Tapio -sarjaa? Tai tietääkö joku jonkun ketä kerää, ketä miettisi, että mistä saa vielä ko. sarjaa? Sen valmistus kun on lopetettu, ja meillä on joitain sarjan astioita.

On kaksi vaihtoehtoa:

Joko

a) Myydä astiamme, koska meillä ei ole läheskään koko sarjaa, ne eivät riitä tarpeisiimme, ja haluaisin astiastomme olevan yhtenäinen.

Tai

b) Alkaa haalia täydennystä sarjaamme, ja kerätä koko sarja, mutta tulisi ehkä liian kalliiksi.

Eli jos jossain on Pentik Tapio -sarjan keräilijä (puskaradio kiertämään), niin minä voisin omamme myydä - otan tarjouksia vastaan (s-postitse)!

Tällainen setti olisi kyseessä, ja mieluiten myisin kaikki kerralla, mutta toki erikseenkin voin harkita.

Jos kiinnostaa, tai tiedät kiinnostuneen, niin Putiikissani on enempi tietoa! =)

Loppukesä/alkusyksy

Väkisin alkaa kesä vaihtua syksyyn, mutta ei se mitään, kunhan ei pakkaset ihan vielä tule.

Remontti edistyy, joo, hitaasti, mutta varmasti.

Viime viikolla haimme lämminvesivaraajan, joka nyt makoilee autotallin lattialla. Autotalli sijaitsee kellarikerroksessa (jota en ole muuten vieläkään täällä esitellyt, pitää muistaa korjata asia joku päivä), ja siinä autotallin vieressä heti onkin pannuhuone. (Äsh, nyt huomaan, että en ole koko kellarikerroksesta ottanut "ennen" -kuvia ollenkaan (!?), joten pitääpä skarpata.)

Tässä uusi (vaikka siis käytetty onkin) lämminvesivaraajamme (joka sijoitetaan kuvassa oikealla näkyvästä aukosta sisään).

Vanhat öljysäiliöt saivat väistyä varaajan tieltä, ja mies parka joutuu piikkaamaan vielä lattiaa, että lämminvesivaraaja sopii niiden tilalle. 

Vasemmassa reunassa on siis piippu, ja kattilan paikka.

Vanhan kattilan oli pakkanen tuhonnut, joten uusi lämmityskattila oli hommattava, ja senkin kävimme viime viikolla hakemassa. Se on aikas komea, uusi Atmos lämmityskattila, ja niin pirteän punainen väritykseltäänkin. =)

Vanha kattila (pihalle jo potkittuna):

Uusi:

 Vesiboileri Like  (vähän käytetty) lähti myös Atmoksen kanssa samasta paikasta mukaamme.

Siinä se saunan nurkassa odottelee asennusta.

Ja mitäs täällä nyt on tehty. No, sitä ainaista tapettien nyppimistä riittää edelleen.

Onneksi on nää apulaiset - mitä tekisinkään ilman heitä (no, en luultavasti menis ainakaan näin isoa taloa ostaan..). =D

Millaista kissan elämää talossa vietetään?

<3

Meidän "vauvakisu" Tilli (1v) sai ekat pentunsa 2.9.2012. Siellä hoivaava emo ruokkii kolmosiaan.

Ja mitä tekee tuore isomummu (Tillin emon emo), Tikru (9v)?

 Tikru toimii ilmeisesti talovahtina..

Yritimme kesällä päästä liiasta tavarasta eroon kotikirppiksen avuin. Osin onnistuimmekin, mutta kun tavaraa oli/on niin paljon, niin on sitä edelleen.

Viimeisen kuvan taustalla näkyy pariovien takana uusi pirttiryhmämme, tai siis osa siitä. Tein löydön huuto.netistä. Pituutta pöydällä on 3,8m, joten nyt mahtuu mm. synttärivieraatkin pöydänviereen kahville.

Ainut harmitus oli kovakourainen kuljetus, jonka takia pöytälevy kärsii edelleen ikävistä naarmuista, ja yhden pöydän jalan kiinnityskohta oli murtunut. Jalan mies sai korjattua liimalla, pöydän pinta odottelee hiomista ja maalaamista, mutta onneksi löysin Jyskistä tuota maatuska vahakangasta, (jota jo kesällä ihailin, mutten malttanut ostaa, mutta heti kun tuli tarjoukseen hain sitä reilu 4m pätkän pöydällemme) ja nyt on naarmut näin piilossa. (Kuljetusfirma sentään hyvitti kovakouraisuudestaan koituneista vahingoista.)

Tässä näkyy pöydän kunto kuljetuksen jäljiltä (tosin kuva on kaukaa, eikä naarmujen syvyydet näy, mutta näkyy kuinka laajalti on naarmuuntunut, maalia lähtenyt):

Tässä pöytä katettuna kakkosen 8v kaverisynttäreihin:

Ja loppuun omat kullanmussut (rippijuhlista tulossa):

Nuo rattaat oli muuten ihan siis kertakaikkiaan pakko saada. Tilasin ne oitis (Oulusta, Pikku-Liinusta ), kun talokaupat varmistui. =)