Ompelen, ja teen käsilläni aina jos/kun saan siihen järjestettyä hiukan aikaa. Pääasiassa esittelen täällä ompeluksiani yms. tekeleitäni.
Sydäntä lähellä on myös mm. kirpputorit, sisustus, remontointi, arkipäivän askareet.. Eli aika laidasta laitaan aiheita, mitä milloinkin =)

torstai 25. kesäkuuta 2015

Kaksin aina kaunihimpi

Noin vuosi sitten bongasin kirppikseltä mallinuken, mies torson hintaan 20e, ja nappasin sen heti mukaani. Olen yrittänyt muokata sitä (ihan hellästi, ilman kirurgisia toimenpiteitä) naisellisemmaksi, mutta eihän se ole onnistunut.
Maanantaina kävin elämäni ensimmäistä kertaa Kauttuan Liikekeskuksessa (Euran kunnan Kauttuan kylässä). Enpä ole juurikaan mitään menettänyt, ei paikka kovinkaan kummoinen ollut, mutta onneksi nyt kävin. Osuin niin oikeaan aikaan oikeaan paikkaan! Siellä on vielä eräs vaateliike, jossa on parhaillaan loppuunmyynti. Ikkunassa komeili useita torsoja, sekä miehiä että naisia - just samaa sarjaa kuin oma mallinukkeni. Astelin tietysti kysymään, että olisiko torsot kaupan, mutta eivät kuulemma vielä, ehkä n. kuukauden kuluttua. Jätin kuitenkin puhelinnumeroni, jospa he ystävällisesti voisivat ilmoittaa kun torsot ovat kaupan.
Yllättäen sieltä soitettiinkin jo tänään, että torsot ovat nyt myynnissä, 35e/kpl. Eipä kauaa jahkailtu, ja nyt minulla on kauan kaipaamani torso pariskunta. Jippii!!
Sinne jäi vielä muutamia torsoja, *vink vink*. Nopeat syövät hitaat. ;)


maanantai 22. kesäkuuta 2015

Tarvitsetko apua?

Olin kotimatkalla, kun autosta alkoi kuulua jotain outoa. Hiljensin, ääni koveni, ja pysähtyessäni pakoputki tipahti maahan. Pakoputki jäi siis roikkumaan toisesta päästään auton takaosaan, kahden kumiosan varaan, enkä voinut jatkaa matkaa ennen kuin saisin roikkuvan osan irti ja kyytiini. Kello 13, arkipäivä, vilkas tie. Auto piti tietysti sammuttaa, jotta pakoputki jäähtyy, enkä uskaltanut autoa parkkeerata ilman vilkkua, joten näppäsin hätävilkut päälle. Ajattelin, jonkun samantien pysähtyvän katsomaan, että mikä hätänä, mutta ei näköjään tänäpäivänä. No, ajattelin itse yrittää hoitaa homman, ja konttasin kuraisella maalla tukkakin kurassa uiden yrittäen repiä pakoputkea irti kumikiinnikkeistään. Miljoona rekkaa ja muitakin autoja paineli perä perään ohitseni heittäen lisää lokaa niskaani. Yksikään ei pysähtynyt. 20min rehkimisen jälkeen olin onnistunut repimään toisen kiinnikkeen irti, mutta toinen ei hievahtanutkaan, joten oli pakko luovuttaa. Päätin pysäyttää jonkun ohikulkevan auton, jotta joku vahvempi mies kenties voisi minua auttaa (ja 3 muksuakin mulla autossa). Eipä ollut sekään helppoa. Heiluttelin käsiäni hätävilkkuja vilkuttavan autoni lähellä, mutta ihmiset vain ajoivat ohi!? Luulin jo hetken muuttuneeni näkymättömäksi. Sitten yksi auto pysähtyi, mutta siinä oli vain yksinäinen nainen, joten yhdessä heti totesimme, että hänestä ei valitettavasti taida olla apua. Mutta miten ihanalta tuntui (nyt jälkeenpäin varsinkin), että hän silti viitsi pysähtyä edes sen sanomaan! Jatkoin autojen pysäyttelyä käsieni heiluttamista, kunnes eräs ystävällinen mies pysähtyi auttamaan, ja lopulta pääsimme jatkamaan matkaa. Toivottavasti kiitokseni riittivät hänelle, kun en tajunnut siinä hetkessä rahaa antaa..
 
Pieni pelko kyllä heräsi sisälläni. Entä jos meillä oikeasti olisi ollut joku todellinen hätä? Minä tai joku lapsista olisi saanut jonkun sairaskohtauksen, tai jotain. Pelkillä hätävilkuilla en olisi saanut ketään pysähtymään.
Tiedän varoituksista, joissa ulkomaalaiset pysäyttelee ohikulkijoita ja varastaa tavaroita jne., mutta silti..
 
Kerran työmatkalla (talvella, aikaisin aamulla, oli pimeää) ajoin tuttua mutkaista tietä, kunnes yht'äkkiä näin auton katollaan ojassa. Ajoin tietysti ohi, koska kohta tuli äkisti, tie oli liukas ja perässäkin tuli auto. Kohta kuitenkin käännyin johonkin pikkutielle, ja tein tein u-käännöksen. Pysähdyin lähimpään tienhaaraan, ja jätin auton siihen. Kännykän taskulampun avulla kävin tarkistamassa, että auton sisässä ei ollut ketään (onneksi). Kädet tärisi jännityksestä vielä töissäkin. Samaa reittiä kulkenut työkaverinikin oli tarkistanut saman auton tilanteen.
 
Moniko nykyään pysähtyy tienposkeen tarkastamaan tilanteen, jos huomaa siellä auton hätävilkut päällä? Tai jos auto on ajanut ulos tieltä/ojaan/katolleen, niin moniko pysähtyy tarkistamaan olisiko autossa avun tarvitsijoita?
Oletko itse joutunut käyttämään hätävilkkuja? Tai oletko ajautunut joskus ulos tieltä? Saitko apua (pyytämällä/oma-aloitteisesti), kauanko jouduit odottamaan?
 
Turvallista matkaa kaikille!
 
En tykkää kuvattomista postauksista, joten löysinkin tähän oikein osuvan kuvan kevennykseksi. (Oma uskollinen kärryni, Fiat Multipla, kun on joskus valittu maailman rumimmaksi autoksikin. =))
 
Kuva lainattu täältä .


tiistai 16. kesäkuuta 2015

Virkattu laukku

Yritin tässä taannoin etsiä netin syövereistä virkatun laukun ohjetta. En löytänyt sopivaa, joten oli pakko tehdä laukku ilman ohjeita. Halusin lopputuloksen olevan mahdollisimman yksinkertainen, sileäpintainen ja melko tiivis, jotta ei tarvitse vuorittaa. Tein sopivan määrän ketjusilmukoita (olikohan niitä 20), ja sitten niiden silmukoiden toiseen reunaan pylväitä. Päihin tein muutamaan silmukkaan 2pylvästä, jotta sain pyöreää muotoa laukun pohjaan, ja jatkoin alussa tekemiini ketjusilmukoihin toiseenkin reunaan pylväitä, ja toinen kierros myös pylväitä päihin muutamat lisäykset tehden. Termit vähän hukassa, mutta eiköhän jotenkin näin..
Sitten tein kierroksen kiinteitä silmukoita, jotka ikään kuin lopettivat pohjan, ja jatkoin pylväillä haluttuun laukun korkeuteen asti. Sitten tein pylvään joka toiseen silmukkaan ja aina pylvään päätteeksi yhden ketjusilmukan (eli kierroksen silmukkamäärä ei muuttunut). Sitten kierros taas kiinteitä silmukoita, ja sen jälkeen kierros siten, että joka 4. silmukkaan 5 pylvästä, pitsimäisen reunan saavuttamiseksi.
 
 
Valkoisesta langasta tein ketjusilmukoin nauhan, jonka pujottelin "reikiin", ja lopuksi solmin rusetille.
Laukun hihnan tein ketjusilmukkapötköstä, jonka toiseen reunaan tein rivin pylväitä, ja sen ompelin neulalla ja langalla kiinni laukkuun (kolmannesta versiosta jopa "jo" tuli sopivan mittainen..) =D
 
(Tämä kuva vähän valottunut.)
Malli: Oma
Lanka: Novita Tennessee
Koukku: 3
 
Laukusta tuli juuri sellainen kuin sen mielessäni olin nähnytkin. Pieni ja söpö. Kuopus sai viedä tämän lahjaksi kaverilleen, toivottavasti 6v prinsessakin tykkää. =)

torstai 11. kesäkuuta 2015

Parit teepparit

Idea oli tehdä nopsat peruspaidat, mutta kun poika on jo 12v, ja paitojen koko 158cm, toteutus ei ollutkaan niin helppo. Ei näihin riittänyt ihan pienet kankaan jämät, ja jostain syystä yksivärisiä trikoita ei jemmoistani tunnu isoja paloja löytyvän, joten vähän piti leikkiä.
 Kaava: (muistaakseni) OB 4/2012, ja olisiko tuo "kolmiomuodostelma" -kuvakin ollut samaisessa lehdessä, jossain pikkupojan paidassa, joten idea otettu siitä.
Kankaat: Trikoot mikä mistäkin.. Oranssia oli välttämättä saatava tehosteväriksi paitaan, joten uhrasin oman toppini. Takakappalekin piti puolittaa, koska oli niin pieniä trikoon paloja, ettei riittänyt koko kappaleeseen.
Tästä musta-punaisesta trikoo t-paidasta piti oikeastaan tulla paita miehelle, mutta koko 48 ei ihan osunut nappiin.. Siis en tiedä miksi tein sen kokoisen, miehelle sopiva koko olisi ehkä 52(?). Tajusin mokani kyllä paidan valmistuttua, kun vastasi hyvin tuota pojan 158cm paidan kokoa! =D Kaava siis muistaakseni tuosta samaisesta OB 4/2012 lehdestä.
Tämä paita vastusteli kyllä oikein urakalla valmistumistaan. Mm. kaula-aukko venähti kuten aiemmissa ompeluksissa täällä , joten se piti purkaa ja tehdä toisella tapaa uusiksi. Kun sain paidan valmiiksi, huomasin mustassa trikookankaassa pienen pienet reiät selkäpuolella! Ilmeisesti nuppineulasta. Eli ei muuta kuin kehittämään paikka, ja se sai olla tähden mallinen. En halunnut vain yhtä orpoa tähteä, joten piti tähden seuraksi tehdä toinenkin tähti, ja vielä etupuolellekin yksi. (Voi kunpa olisi jo tällöin ollut silityskalvoja..)
 
Luulin tekeväni nämä t-paidat esikoiselle (jo keväällä) tarpeeseen, mutta näköjään ilmankin olisi pärjätty, koska kaappiin nämä on jäänyt..

Apinaiseni

Tytöille tein (äitienpäiväksi) apinamekot. Etumuksissa ihka ekat silityskalvokuvani. Hyvin onnistui, ja olipa helppo tapa (verrattuna applikointiin) saada ilmettä asuun.
 
Isompi kokoa 140, pienempi 128.
Kaava: OB 3/2014 Wild Summer trikoomekko, josta muokkailin oman tyylisen, eli jätin kauluksen, nappilistan ja taskun pois.
Kankaat: Limen vihreä joustofrotee on tilattu aikoja sitten muistaakseni kankaiden yönä, ehkä Hannan kankaasta(?), ja hihojen pinkki kangas on vielä vanhempaa, käytetty näissä paidoissakin täällä *klik* .
 
Kaula-aukot piti tehdä (jotenkin automaattisesti) juuri turkoosista resorista. Ne eivät ihan menneet niin kuin piti.. En ymmärrä onko vika resorin laadussa, vai tekotavassani, vai mikä mättää, mutta kun ompelen kaula-aukon kaksoisneulalla, se venahtaa ihan kamalaksi. Vaikka en edes venytä, on lopputulos venahtanut. Purkasin kaula-aukon resorin kokonaan pois, ja ompelin sitten sen vaan kaksinkerroin takaisin, jotta lopputulos on sopivan napakka ja venyvä.
Tässä kuva ekasta kaula-aukosta, ja sitten korjatusta:
Kuvasta nyt ei juuri erota miten lörppö aukko oli, ja ekassa versiossa olisi ollut siistimpi sisäpuolikin, mutta eipä se kääntöpuoli käytössä sentään näy, joten ei haittaa.
 
Silitysarkin käyttö oli mukavaa!
Kopioin kuvan lyijykynällä leivinpaperille, ja siitä taas silitysarkille. Kuva menee automaattisesti oikein päin, koska se jäljennetään silitysarkin nurjalle puolelle. Ensin jäljensin kynällä painaen (kuva1), mutta sitten huomasin jäljennöksen onnistuvan ihan vaan kynnellä raaputtamallakin (kuva2). Silittämisen aloitin alimmasta (mustasta), ja siihen sitten lisäsin beiget osat ja punaisen suun.
 
Ekassa pesussa kuva hiukan irtosi parista reunasta, mutta silittämällä kiinnittyi uudestaan.
 
Kivat mekot tuli!
Inspiraationi lähde oli nuo alelaarista löytyneet sukkahousut. =D

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Uudet tuulet työn saralla

Mutta en sekoita työjuttuja tähän blogiin, joten niistä lisää omassa blogissaan täällä *klik* . =D
 
 
Tämä blogi jatkaa entiseen malliin! =)

maanantai 18. toukokuuta 2015

Silitysarkit / silityskalvot

Tutustuin Sikaihana -blogissa tässä taannoin silityskalvoihin ja niiden käyttöön, ja sitten se olikin jo menoa. Järkyttävää miten paljon silitysarkit/-kalvot maksavat suomessa (n.4e sellainen 15x20cm pala), joten ulkomailta piti nämäkin tilata. Tilasin pikimiten läjän kalvoja itselleni (kun kerran tilataan, niin tilataan sitten kunnolla..), ja onnistuneesti olen ekat kuvat jo tehnytkin. Mikä ihana helpotus applikointiin!
 
*pst* Jos haluaisit jotain näistä, niin voin myydä sellaisen 15x20cm palan 2eurolla (+postikulut jos et pääse noutamaan)! ;D
 
 Tällaiset apinat jo sain tehtyä, mutta näistä lisää omassa postauksessa kunhan ehdin.. =)


keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Äitienpäiväaskartelua 2015

Olin tänään kuopuksemme kanssa MLL:n perhekahvilassa, ja sieltä saimme kivan idean mummusten äitienpäiväkortteihin.
(Eivät he varmaan tänne eksy, joten uskallan esitellä idean jo vinkiksi muillekin.) 
Ihanan värikkäitä muffinssivuokia, joista saa upeita kukkia. Keskelle yksi iso nappi, tai vaikka useampi pikkunappi. Idea kuulemma lastenohjelma Pikku Kakkosesta.
Oma lauantai-iltani on pelastettu.. ;D
 
Sopii tietysti mainiosti myös syntymäpäivä tms. onnittelukortiksikin.

tiistai 5. toukokuuta 2015

Korvasieniä

Kuulemma ovat erittäin herkullisia ruokasieniä, mutta valitettavasti käsittelemättöminä todella myrkyllisiä.
 
Osaisiko joku lukija (tai tuttava, tuttavan tuttava jne..) arvostaa tätä herkkua? Oikein mielellään saisi tulla poimimaan mahdollisimman pikaisesti, ennen kuin hävitän nuo. (Kuvissa ei näy kaikki.)
 
Onneksi eivät ole ihan keskellä pihaa, ovat tuossa tien läheisyydessä (ylimmässä kuvassa näkyykin pyörätietä takana)..

*MUOKS* (20.5.2015) Joku ihana pariskunta poikkesi ystävällisesti ohikulkumatkallaan viime viikolla pihallamme kysymässä, että saisivatko poimia korvasienet. Voi kiitos - ilomielin! =D
Nyt on piha siivottu myrkkyherkuista. ;)

perjantai 1. toukokuuta 2015

Maukasta vappua

Mitä olisi vappu ilman munkkeja? Ja vieläpä ihan omin kätösin tehtyjä sellaisia. Olen niin ylpeä itsestäni. Ensinnäkin siksi, että uskaltauduin edes kokeilemaan hiivataikinan tekoa (minähän en saa ikinä hiivaa toimimaan, taikina ei vaan kohoa. Paitsi nyt!), toisekseen näistä tuli melkeinpä parempia kuin kaupan munkit! =D
 Aivan ihania munkkeja. "Varmuudeksi" tein rinkilöitä, ei jäänyt ainakaan raa'aksi liian paksuuden takia. ;)
Käytin Kinuskikissan ohjetta (tuplana), eli:
30 kpl munkkeja
Taikina:
 200 g voita
 5 dl kevytmaitoa
2 ps kuivahiivaa
 2 dl sokeria
 2 tl kardemummaa
 2 tl suolaa
 2 munaa
 15 dl vehnäjauhoja

Paistaminen:

 1 l rypsiöljyä (tai vastaava määrä kookosrasvaa, itse laitoin 1 l rapsiöljyn lisäksi jääkaapin perukoilta löytyneen n.200 g kookosvoin sulatettuna sekaan)
Pinnalle:
sokeria
1. Taikinan valmistus
Sulata voi. Lämmitä maito (reilusti) kädenlämpöiseksi. Sekoita kuivahiiva pieneen osaan jauhoista, ja yhdistä maitoon. Lisää sokeri, kardemumma, suola ja munat. Sekoita jauhoja joukkoon vähitellen. Lisää loppuvaiheessa voisula ja tämän jälkeen loput jauhot.

2. Taikinan kohotus
Kohota taikinaa 45 minuuttia, tai kunnes se on kohonnut kaksinkertaiseksi. Itse käytän kohotuksen nopeuttamiseksi suurta tupperin kulhoa, jossa ilmatiivis kansi. Taikinan kohotessa kansi pomppaa pois paikoiltaan, tarvittaessa vaan kansi uudelleen paikoilleen, kunnes on taikina on kohonnut tarpeeksi.
3. Munkkien leipominen
Jaa taikina puoliksi, ja leivo niistä pitkät tangot. Jaa kumpikin puolikas vielä kolmeen osaan, ja ne edelleen viiteen osaan. Huomioi, että munkit kasvavat sekä kohottamisen että paiston yhteydessä. Jos sinulla ei ole paistomittaria, kannattaa jättää pieni nokare koekappaleeksi paistovaiheeseen.
Pyöritä taikinasta käsiesi välissä pyöreitä munkkeja.
4. Munkkien kohotus
Anna munkkien kohota liinan alla noin 30 minuuttia.
5. Paistaminen
Laita laakeaan teräskattilaan öljyä (tai kookosrasvaa) sen verran, että munkit eivät kelluessaan pääse koskettamaan pohjaa. Kuumenna öljy 180-asteiseksi. Jos sinulla ei ole paistomittaria, tee kokeilu pienellä taikinapalalla. Öljy on oikean lämpöistä, kun pikkumunkki paistuu kypsäksi minuutissa. Liian kylmässä öljyssä munkki painuu kattilan pohjalle. Liian kuumassa öljyssä pinta tummuu ennen kuin munkki ehtii kypsyä sisältä.
 Jos haluat tehdä rinkeleitä, niin itse painoin tässä vaiheessa sormen keskeltä läpi ja pyöräytin sopivan reiän (aukko kutistuu munkin turvotessa paistettaessa). Nosta munkki öljyyn varovasti käsilläsi tai reikäkauhan avulla (itse käytin haarukkaa munkkien nostoon kattilaan, siellä kääntämiseen, ja kattilasta otin kahdella haarukalla). Paista koosta riippuen 2-4 munkkia kerrallaan (meillä perinteinen vanha hella (säätö 1-6), itse lämmitin öljyn kuumaksi, ja laskin lämmön neloselle, josta nostin välillä vitoselle). Kun ensimmäinen puoli on ruskistunut, käännä munkki toisinpäin (minulla osoittautui sopivaksi ajaksi n.1min15sek/munkin puolikas). Kun kumpikin puoli on kypsynyt, nosta munkki reikäkauhalla lautaselle talouspaperin päälle.
Ylimääräisen rasvan imeyttäminen onnistuu kun nostat munkit kattilasta lautaselle, jossa on talouspaperia.
6. Sokeroiminen
Pyörittele munkki sokerissa heti, kun pystyt käsittelemään munkkia sormissasi. Sokeri tarttuu pintaan paremmin tuoreeltaan. Voit myös laittaa sokerin ja munkit muovi/paperipussiin ja heilutella, kunnes sokeri on tarttunut joka puolelle. Vaihda sokeri välillä, sillä rasvaisena se tarttuu munkkiin huonommin.
7. Lopuksi
Älä kaada paistoöljyä viemäriin, vaan laita se tiiviiseen astiaan ja heitä sekajätteen mukana pois.
Sitten vaan simaa kyytipojaksi ja herkuttelemaan!
Kolmonen kävi juuri vapun kunniaksi heittämässä talviturkkinsa mökillämme:
Hyrr.. Hymykin hetkeksi hyytyi, mutta kaulaan asti halusi kastella.
Ulkona 12,5 astetta, vesi ei varmaan montaa astetta.
Kuopus vapputunnelmissa:
Mukavaa vappua! =D
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...