Puh pah pelistä Pois - hyvästi fisteli

Nyt on yksi murheenkryyni saatu pois päiväjärjestyksestä. Paraneminen on hyvässä vauhdissa, joten hiukan jo uskallan huokaista (siltä osin) helpotuksesta.

Aloitetaan nyt kuitenkin alusta.

Kolmonen syntyi 02/07, ja jo sairaalassa ollessamme tarkkasilmäinen hoitaja havaitsi pienen pienen pisteen pojan kaulapoimujen seassa (siis sellainen jälki, kuin esim. neulalla tökkäisisi hiukan taikinaa). Hoitaja neuvoi näyttämään kohtaa vielä lääkärille kotiinlähtötarkastuksessa. Näytimmekin, ja lääkäri sanoi, että voimme unohtaa sen (minulla ei ollut hajuakaan, että se pienen pieni piste voisi olla jotain muuta kuin harmiton, ja melkeinpä huomaamaton "kauneusvirhe").

Meni 5vuotta niin, että olimme jo unohtaneet koko pisteen, niinhän lääkärikin käski tehdä. Pojan täytettyä 5v, tunsin pisteen kohdalla ihon alla kuin pienen herneen. 5v neuvola oli edessä, joten ajattelin kysäistä siellä asiasta. Emme ehtineen neuvolaan, kun pojan ollessa flunssassa piste alkoi punoittaa, ja muuttua eristäväksi näpyksi - se tulehtui. Poika sai antibioottikuurin yskään, poskiontelotulehdukseen, korvatulehdukseen, ja tulehtuneeseen näppyyn. Ekan kuurin jälkeen yskä ja näppy vaativat vielä toisenkin kuurin (eikä korvatkaan olleet vielä kunnossa). Ei mennyt kauaakaan kun näppy alkoi märkiä taas.

Kävimme yksityisellä lastenlääkärillä, joka puristi näpystä (oli kuin kamala finni), ja sai sieltä sellaisen nestemäisen tahnan sijaan kiinteän klömpin ulos. Sen jälkeen olisi vielä tullut lisääkin jotain, mutta se näytti (kuulemma) limakalvomaiselta, ja siinä saattoi olla verisuonia, joten homma jätettiin siihen. Lääkäri epäili, että ei ole bakteeri kyseessä, eritteen koostumuksen perusteella, ja teettikin siitä bakteeriviljelyn. Bakteeriviljelyn tulos oli negatiivinen. Hän konsultoi lastenkirurgia, jolle saimmekin ajan muutama viikko tämän lääkärireissun jälkeen. Onneksi näppy rauhoittui, eikä tulehdus uusiutunut enää, vaikka kohta kyllä punoittikin vielä (mutta ei "tulehtuneesti"). Lastenkirurgi katsoi näpyn, ja kertoi kyllä, että mikä voisi olla, mutta enhän minä tajunnut kuulemastani juurikaan mitään (miksi ihmeessä niitä latinan kielisiä(?) sanoja ei olla aikoinaan suomennettu ymmärrettäviksi..). Joka tapauksessa, hän ehdotti, että operoidaan se pois, jotta ei sitten olisi enää riesana, eikä tulehtuisi vähän väliä.

Saimme ajan operatioon, ja sitä ennen piti käydä labrassa antamassa verinäyte. Pojan hennosta kädestä otettiinkin luulemani yhden purkin sijaan neljä(!) putkilollista verta! Onneksi poika oli ihan superreipas. Näytteenoton jälkeen oli kyllä hiljainen, ja istuttiinkin tovi odotushuoneessa lueskelemassa kirjaa, koska ajattelin, että voi heikottaa (myöhemmin myönsikin, että oli tullut vähän huono olo).

Operaatioaika oli jo klo 7 (Porissa), joten herättiin jo viiden jälistä, ja 5.30 lähdimme matkaan. Klo 6.30 olimmekin jo SatKs:ssa (lastenkirurgian vuodeosasto A2), mutta koska huoneissa vielä nukuttiin, ohjattiin meidät odottelemaan päiväsaliin (kuva 1 & 2). Siellä kävi hoitaja ottamassa vielä yhden verinäytteen (onneksi vain yksi putkilo tällä kertaa!).

Lähdimme aamulla tyhjin vatsoin, koska ennen nukutusta tulee olla 6h syömättä/juomatta. Varauduimme myös olemaan sairaalassa seuraavaan päivään, yön yli. Onneksi päiväsalissa oli kivoja leluja millä leikkiä, mutta pojan alkoi tulla nälkä odotellessa. Klo 8 tuli hoitaja vihdoin haastattelemaan meitä, ja oli aikeissa viedä meidät huoneeseen, mutta olin juuri huomannut, että siellä oli aamiainen menossa, joten päätettiin jäädä odottelemaan päiväsaliin vielä siksi aikaa kun muut syövät. Poika alkoi olla nälissään, eikä jaksanut enää keskittyä leluihin, mutta onneksi huoneessa oli myös telkkari, ja lastenohjelmat alkoi juuri. Kohta kuitenkin siirryimme huoneeseen, ja pojalle tuotiin sairaalavaattet päälle puettavaksi (kuva 3). Klo 9 annettiin pojalle esilääke (joku v.pun., hyvänmakuinen nestemäinen lääke), ja korvalääkäri kurkkasi pojan kurkkuun, koska alkuvuonna eräs yksityinen lääkäri mainitsi pojan risat suuriksi (en muista puhuiko nielu- vai kitarisoista), ja jos ne tosiaan olisi hirmu suuret, niin samalla nukutuksella nekin voitaisiin leikata), mutta tämä lääkäri oli sitä mieltä, että risat ovat ihan ok. Leikkauksessa oli kuitenkin riski, että voisi vaatia myös nielurisojen poiston, ja siitä lääkäri sitten kertoikin jo, siltä varalta, että sekin operaatio tultaisiin tekemään (leikkauksen laajuus siis selvisi vasta leikkauspöydällä).

Korvalääkärin tarkistuksen jälkeen menimme takaisin huoneeseen ja sänkyyn odottelemaan leikkaukseen pääsyä. Pojalla oli ihan hirveä nälkä, ja hän kitisikin sitä kovaan ääneen. Hoitaja kävi huoneessa, ja mainitsi, että älä ihmettele, jos poika kohta nukahtaa syliini, koska oli jo esilääkkeen saanut, ja niinhän siinä sitten kävikin.

Hiukan ennen klo 10 tuli hoitaja hakemaan meidät, ja samalla poika heräsi. Hän ei suostunut olemaan sängyn kyydissä, joten hoitaja lykki tyhjän sängyn, ja minä kannoin poikasen. Kunnes saavuimme ovelle, jossa hoitaja sanoi, että äiti jää nyt tähän. Tämä vaihe olikin yksi elämäni kamalimmista hetkistä - poika takertui minuun, itki ja huusi, ja minun oli vaan irroitettava hänet itsestäni ja heilutella perään (näyttäen tietysti vahvalta, enkä yhtään pelokkaalta, vaikka olinkin (vähintään) yhtä kauhuissani kuin hänkin). Jotenkin sain pidettyä itseni kasassa, kunnes ovi sulkeutui hoitajan, joka lykki sängyssä hädissään huutavaa poikaa, perässä. Jäin yksi sinne käytävälle, en tiennyt minne mennä, mitä tehdä, mitä on edessä, kauanko leikkaus kestää, miten suuri leikkaus joudutaan tekemään, meneekö kaikki hyvin, herääkö poika nukutuksesta jne. jne..

Hoitaja tuli takaisin, kertoi pojan rauhoittuneen nopeasti, ja sai saattaa nyt parkuvan pojan sijasta nyyhkyttävän äidin takaisin osastolle. Hoitaja kertoi leikkauksen kestävän n.2h, ja minä voisin sillä aikaa käydä vaikka asioilla - jea, right.. Siirryin nyyhkyttämään ulos. Jossain vaiheessa muistin, että olin herännyt aamulla jo heti viiden jälistä, ja koska pojalta oli kielletty syöminen/juominen, niin enhän minäkään ollut sitten mitään suuhuni laittanut. Söin yhden eväsmandariinin, ja huomasinkin kellon olevan jo 11. Hain vielä kanttiinista yhden ruisleivän, ja pullollisen mehua.

Odottavan aika on pitkä, tuskallisen pitkä. Klo 12 lääkäri kiersi osastolla, ja oli jo lähdössä huoneesta, kun mun oli ihan pakko kysyä pojan leikkauksesta. Leikkaus olikin ilmeisesti jo ohi, ja hän kertoi kaiken sujuneen hyvin, ja selvittiin ihan pikkuleikkauksella. Mikä helpotus!! Olin niin onnellinen, eikä enää ollut yhtään niin vaikeaa odotella poikaa huoneeseen. Oltiinhan herätty tosi aikaisin, ja edellisenä iltana poika ei meinannut nukahtaa mitenkään, ja olikin klo 23 ennen kuin talo oli hiljainen (muutoin jännitystä ei ollutkaan havaittavissa, mutta niin vaan pinnan ala kyti..).

Hoitajalta kyselin joskus 13.30, että mites poika, niin hän kertoi käyneensä heräämössä, ja pojan vielä nukkuneen.

Klo 14.30 poika vihdoin ja viimein kärrättiin sängyssään osastolle ja huoneeseen. Hän oli kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan, mitä nyt tipassa oli (kuten kaikki nukutuksesta tulevat), ja tahtoi lattialta suurimman lelun sänkyynsä (kuva 1). Sitten sai tripin, ja sen jälkeen jo tulikin taas nälkä, ja hoitaja toikin jäätelön (kuva 2). Jäätelöstä ei ihan mennyt nälkä, ja toinen hoitaja löysi vielä lounasta jostain, ja ystävällisesti lämmitti pojalle vielä sitäkin. Ruokahalu oli kova, ja ruoka maistui (kuva 3). Sänkykin oli yksi leikkikaluista, kaukosäätimineen (kuva 4)..

Hiukan ennen klo 17 saimme luvan lähteä, ja klo 17.30 olimme jo kotona.

Illalla kyselin, että onko kohta kipeä, otetaanko särkylääkettä, mutta ei. Annoin yötä vasten kuitenkin särkylääkettä, mutta sen jälkeen ei olla otettu, kun ei ole pojalla kipuja (onneksi) ollut. En edes tiedä montako tikkiä on (oliskohan vaan 2kpl?), ja päällä kudosliimaa, jonka luvattiin kestävän 5-10pv, ja nyt onkin jo lähes kokonaan lähtenyt (leikkauksesta 9pv). Tikit sulaa itsestään, joten nyt vaan toivotaan, että paranee kunnolla kokonaan. Leikkauksen jälkeen alue peitettiin lapulla, mutta lappu neuvottiin ottamaan pois jo seuraavana päivänä joten on ollut ihan avoimena siitä asti.

Kyseessä oli siis suprasternaalinen lateraalinen kaulafisteli (en täysin itsekään tiedä mikä on, joten saa suomentaa jos joku on alan ihmisiä, tai muuten kokemusta asiasta). Fisteli ulottui onneksi vain n.1,5cm matkalle (ja sulkeutui sen jälkeen), kun se olisi voinut ulottua ihan nielurisaankin asti, jolloin olisi siis pitänyt nielurisatkin poistaa. Veneviillosta poistettiin fisteliaukko ja sen vieressä oleva pieni abskessi (märkäpesäke?). Niistä PAD (joku patologinen tutkimus?), ja soittelen varmaan vielä tarkennusta tähän, jos ei ala kotiin kuulua mitään kirjettä.

Tässä ennen-jälkeen kuva:

(ennen kuva napattu leikkausaamuna herätellessäni poikaa ja jälkeen kuva eilen pesun jälkeen)

Saunakielto on ollut varmaan kovin paikka leikkauksen jälkeen pojalle itselleen. Sairaalassa sanottiin viikko, paperissa 10pv, joten ihan hiukan vaan on saunaan päässyt.