Edellisessä postatuksessa uumoilin, että tulen pian esittelemään ennen-jälkeen -kuvia uudesta pihastamme, mutta ne kuvat nyt vielä odottakoon hetken (jos toisenkin).
Annan nyt kuitenkin vähän tästä välivaiheesta jo esimakua teillekin - tässäpä näkymä pihastamme:
Eli kuistille pääsee, kunhan aikansa rämpii.
Näkymä kuistilta:
Huoh. Tässä vaiheessa ajattelin, että emme saa pihaa enää ikinä raivatuksi, mutta nyt kun tästä on jo muutama päivä (puut kaadettiin to ja pe), niin ollaan saatu jo melkein kulkureitti pihaamme auki. Huomenna saadaan apua tukkien siirtoon ja niiden pinoamiseen, niin sitten saakin alkaa pian jo haravointihommiin.
Metsurin mukaan kaadettuja puita on n.40 (lähes kaikki mäntyjä), ja ne eivät tosiaan olleet yksikään mitään pikkupuita! Tukkeja on arviolta n.100kpl (jos joku olisi kiinnostunut ne ostamaan, niin äkkiä yhteydenottoa tänne päin), parempia tyvitukkeja tuskin on olemassakaan (tukeista ehkä 20-30 on tyvitukkeja), ja tietty hirvittävä määrä pöllejä, joista tehdään polttopuita. Jos ei ilmesty tukeista kiinnostuneita, niin ehkä sahautamme ne lautatavaraksi.
Aika osuva tien nimi menee pihamme kulmasta:
Itselle on tulossa väkisin pari lepopäivää, koska kolmonen sai leikkausajan huomisaamuun. (Kerroinkin tapauksesta jo täällä , ja täällä kuvittelin jo, että saatiin niin nopsaan operaatioaika, mutta eihän siellä silloin mitään vielä tehtykään, vaan lastenkirurgi halusi nähdä tapauksen ennen leikkausta.) Mua jännittää kyllä niin älyttömästi tuo operaatio, poikaa itseään ei niinkään - onneksi. Toistelen vaan itselleni, että kaikki menee hyvin, ja mikään ei voi mennä pieleen. Käskettiin varautua olemaan seurannassa yön yli, mutta on myös mahdollista, että voisimme päästäkin jo leikkausiltana kotiinkin. Leikkauksen laajuudesta kun ei voi etukäteen tietää. Jokin tiehyt se ilmeisesti on, ja voi olla, että sitä on vain pieni (esim.1cm pätkä), mutta voi kuulemma olla vaikka risoihinkin yhteydessä, ja silloin se leikataan sieltä asti pois.. Korvalääkäri myös katsoo risat ennen leikkausta, koska muistelin alkuvuonna jonkun korvalääkärin kysyneen, että onko kukaan lääkäri ennen maininnut pojan isoista risoista (en nyt muista puhuiko nielu- vai kitarisoista), ja menis nyt sekin leikkaus sitten samalla nukutuksella, jos on tarpeen. En tiedä miten pysyn järjissäni (vai olenko enää aikoihin ollutkaan).
Asiasta kolmanteen - meidän koiravauva on kasvanut isoksi (täytti 3.5.2012 jo kaksi vuotta). Ajattelin jo, että ei koskaan kasvakaan, mutta niin vaan teki.
Mies bongasi muutaman veripisaran keittiön lattialta, ja vihdoin pääsi jo kauan sitten ostamani pöksyt käyttöön. Ajattelin, että miten mahtaa koiruus suhtautua pöksyihin, mutta yllätyksekseni ei hän ollut moksiskaan.
Rentoutuminenkin sujui tuttuun tyyliin.
Pöksyt pysyi hyvin jalassa läpi yön. =)
On teillä hommaa, huh! Siinä on puu poikineen!
VastaaPoistaTsemppiä leikkaukseen, äidille myös odotteluun! :)
On hommaa. Toisaalta tätä on ihan kiva tehdä, vaikka iltaa kohden aina alkaa työ todellakin maistua puulta (kaikissa merkityksissä), mutta kun tietää, että tätä hommaa tuskin ainakaan näissä mittasuhteissa tulee enää eteen, niin siksikin tätä voi nyt tehdä ihan mieluusti.
PoistaTyörauha on vähän ollut kyllä hakusessa, koska tästä menee tie ihan vierestä (myös pyörätie), ja nyt viikonloppuna sattui olemaan ihan lähistöllä joku desing talo näyttely, ja suosittu järven ympäripyöräily (Neittamo taisi nyt olla vuorossa), joten aamusta iltaan kulki ohi niin autoja (kerrankin noudatti kuskit 40 rajoitusta, useimmat alittivat tuonkin nopeuden, pienempää vaihdetta etsien) kuin pyöräilijöitäkin (tietty myös kävelijöitäkin oli liikkeellä, ja norm. lenkkeilijöitä), ja katseita kerättiin oikein urakalla. No, onneksi on paljon uusia puun alkuja tuloillaan, niin saadaan kyllä hiukan näkösuojaa aikanaan. =)
Kiitos tsempeistä!!