Kerroin tässä pari postatusta alempana murheenkryynistäni.
Se tilanne eteni niin, että kun pikkuveli meni sairaalaan ma 2.4., niin pääsi jo to 5.4. kotiin! Antibioottia ei ilmeisesti sitten annettu ollenkaan (crp nousi lukemaan 170, mutta lähti siitä sitten laskuun), kortisoniannostusta nostettiin taas, nyt syö sitä 20mg joka päivä.
Eli sama kaava jatkuu, eikä niitä lääkäreitä ilmeisesti kiinnosta pätkääkään oikeasti selvittää mistä on kyse. Nyt oli kuulemma joku ylilääkäri heittänyt ilmoille ajatuksen (liekohän muuten valelääkäri, kun niin typerältä kuullostaa), että jos tämä nyt vielä jatkuu, niin voitais tehdä sydänleikkaus, ja poistaa koko "turha" sydänpussi! Siis häh!? Näin maalaisjärjellä kun ajattelen, niin eikös joku tulehdus jossain aiheuta sen, että sydänpussiin alkaa kertymään nestettä (voin olla väärässäkin?), ja jos sydänpussia ei olisikaan, niin eihän se tulehdusta poista, ja mihin se neste sen jälkeen menisi? Huoh. Oli tämä sama tyyppi ehdottanut toistakin mahdollista vaihtoehtoa, jota en senkään vertaa käsittänyt, mutta menis jotenkin niin, että sydänpussiin "laitetaan" jotain ainetta/lääkettä, mikä estää nesteen muodostumisen sinne. Ei mahdu mun päähän kyllä ajatus, että näistä poppaskonteista vois löytyä apu.
Seuraava murheenkryynikin (tällainen suuremman kokoluokan, niitä pieniä jokapäiväisiä kun tulee ja menee) on jo muodostunut. Meidän kolmosella kun oli ihan pikkuinen näppy tuossa kaulalla, joka alkoi yht'äkkiä märkiä. Bakteeriviljely paljasti, että kyseessä ei ole mikään bakteeri. Nyt jonotamme leikkaukseen, ja pelonsekavin tuntein jännitän jo, että onko kyseessä kasvain. Kävimme yksityisellä lastenlääkärillä, ja hän sitten laittoi lähetteen leikkausjonoon, mainitsi, että on parempi poistaa, ettei tulehtele toistuvasti (tulehtui siis jo kahdesti, 4. antibioottikuuri lyhyen ajan sisällä nyt menossa), ja sanoi siis myös, että voi olla myös hyvänlaatuinen kasvain. Yritti vakuutella, että ei missään nimessä olisi pahanlaatuinen, mutta mistäs hän sen voisi tietää.. Nyt sitten vaan seuraillaan ja odotellaan. Ja toivotaan, että ei taas tulehtuis (tulehtuneena ei myöskään voi leikata), ja että tulis todellakin pikaisesti se leikkausaika! Mitään aikataulua ei lääkäri osannut sanoa, että milloin leikkausaika mahtaisi olla, joten en tiedä onko kyse päivistä (no varmasti, ja monista), viikoista (luultavasti useistakin), kuukausista (toivottavasti ei monista).. Kunhan ei nyt vuotta ainakaan menis!
Tietääkö muuten kukaan - eikö yksityisellä tehdä tuollaisia leikkauksia? Kun siis yksityisellä käytiin, mutta ihan SatKs:n leikkausjonossa ollaan.
Yritän olla ajattelematta koko asiaa, mutta vaikeaa minun kaltaiselleni murehtijalle se on. Onneksi sentään "näppy" ei häntä itseään vaivaa.
Onpa teitä nyt koeteltu, voimia!
VastaaPoistaToivottavasti saatte ajan pian, tuollainen epätietoisuus on inhottavaa! Mutta hyvä asia on, ettei ole pahanlaatuinen!
Ja toivotaan, että veljesi tilanne selviää pian. Jatkuvat arvailut varmasti ärsyttävät.
Kiitos. Epätietoisuus just on niin sietämätön tunne. Haluan kyllä uskoa sitä lääkäriä, että ei ole pahanlaatuinen (jos siis on alkuunkaan mikään kasvain - toivon, että olis joku muu, harmiton), mutta kun ei ole varmuutta kuitenkaan..
PoistaJokin ihmeparantuminen pikkuveljellä olis paikallaan, kun ei niistä lääkäreistä tunnu olevan apua.