Opin nypläämään noin 20vuotta sitten (en nyt muista olinko 8 vai 9v, mutta kuitenkin, kiitos ja kunnia mummulleni) , ja se onkin rakkain harrastukseni edelleen aina kun vaan aikaa siihen saan järjestettyä. Nyplännyt olen reunapitsiä pellavaliinoihin, pitsiä avaimenperiin, lasinalusiin ja "UFO" -tuikkukippoihin, sekä olen nyplännyt myös kirjanmerkkejä ja tauluja. Käytän perinteisten pellavan, luonnonvalkoisen ja valkoisen langan lisäksi myös muita värejä, kuten mustaa, sinistä, punaista, vihreää, keltaista, jne.. En olekaan täällä vielä esitellyt nypläyksiäni, joten alan korjata asiaa vähitellen.
Tällaista tuikkukynttilän astiaa kutsutaan "Ufoksi". Halkaisija on noin 13cm. Tässä ufossa on punaisesta, vähän paksummasta langasta nyplätty sydämellinen pitsi.
Tämä ufo sisältää keltaisesta langasta nyplätyn spindel-manteli pitsin.
Nämä löytyvät nyt Putiikistani . =)
Onpas kiva idea! Nyplääminen on mulle ihan hepreaa, ei ole ikinä tullut edes kokeiltua, mutta upealta näyttää!
VastaaPoistaKiitos. Jos vaan tulee mahdollisuus jossain nypläämiseen tutustua, niin suosittelen! Nypläys näyttää paljon hankalammalta ja monimutkaisemmalta kuin mitä se sitten oikeasti onkaan, eli ilman ennakkoluuloja tässäkin asiassa pärjää paremmin. Tosin voin myös antaa varoituksen sanan: saatat nimittäin jäädä koukkuun - ehkä jo ekan kokeilun jälkeen. ;D
PoistaSiis ihan huikeaa, kuka enää tänä päivänä osaa tuommoista taitoa! Hienoa! Ja ihanilta kyllä näyttävät.
VastaaPoistaKiitos! Aion kyllä opettaa taidon myös tyttärilleni (vanhempi tyttäristä täyttääkin kesällä jo 8v, joten ehkä hänen aikansa tuleekin jo pian), ja toivon, että hekin innostuvat nypläyksestä - toki saavat sitten ihan itse päättää haluavatko sitä harrastaa. Ja nypläyksen oppiminen on verrattavissa esim. polkupyöräilyyn - sen taidon kun kerran oppii, niin ei sitä unohda (pitkällä aikavälillä voi olla muistelemista enemmän, mutta kyllä se jonnekin takaraivoon niin iskostuu, että ei se taito koskaan minnekään kokonaan katoa). ;)
Poista